Kotona!

Bund

Kotona ollaan! Nyt tuntuu jo vähän siltä, ettei olisi koskaan lähtenytkään täältä pois. Nopeasti sitä tottuu taas omaan arkeen ja suomalaisiin ympärillä. Kirjoitinkin aikaisemmin, että tämä blogin pitäminen oli hyvä juttu sen takia, että ne vaikeat ajat unohtaa helposti. Ja se on osoittautunut ihan todeksi! Nyt jo (kaksi päivää Suomeen tulon jälkeen) voin muistella matkaa vain hyvin mielin ja väsymyksen täyteiset viikot ovat painuneet taka-alalle. Huomaan myös, etten kaivannut erityisesti esimerkiksi mitään ruokia, koska pääsin syömään ruisleipääkin tasaisin väliajoin Kiinassa. Isoin asia, jonka kuitenkin  huomasin Suomeen tullessa, oli ihanan raikas ilma! Suzhoussa ei paljon sinistä taivasta näkynyt..

Bye bye!

Viimeinen viikonloppu sujui Shanghaissa shoppaillen ja nauttien hyvästä ilmasta. Viimeinen työpäiväni maanantaina (14.5) oli mukavan rauhallinen ja kaikkien mielestä näytin tosi onnelliselta :). Tunsinkin itseni tosi hymyileväksi jo edellisellä viikolla, vaikka samaan aikaan fiilikset olivat tosi haikeat. Tekemäni työ muuttui kevään kuluessa jopa mielekkääksi, kun tietotaito lisääntyi pikkuhiljaa muita seuraillen ja kysellen. Myös hotellin vieraat tuntuivat loppua kohden entistä mukavammilta :) (mikä siis varmasti johtui siitä, että monet olivat jo tuttuja ja olin itsekin puheliaampi).

Dinneri

Vietimme läksiäisiäni maanantai iltana. Lähes kaikki työkaverini olivat paikalla ja tunnelma oli tosi hyvä. Ohjelmaan kuului syömistä ja karaokea. Ravintola oli hotpot-tyyppinen eli pöytään oli upotettu jättimäinen pata, jossa valmistettiin kalaa, tofua ja erilaisia kasviksia. Olen aika ylpeä siitä, että olen oppinut nyt syömään puikoilla, koska se ei todellakaan ollut hallussa Kiinaan tullessani :). KTV (karaoke) oli myös taas tosi hauskaa ja innostuin laulamaan vähän enemmänkin.

Lydia+"Kiina-hymy"

Tiistai minulla oli vapaata ja aika menikin pakkaillessa, ystäviä hyvästellen sekä illallisella yhden managerin kanssa :). Olin arvioinut tavaramääräni ihan väärin eli lopputuloksena Kiinaan jäi nyt aikamoinen kasa vanhoja vaatteitani (mutta vanhoja sellaisia). Kaikki tärkeimmät sain kuitenkin ahdettua mukaan! Illallinen taas oli aika erikoinen tapaus: kyseinen manageri oli jo edellisellä viikolla ehdottanut lounasta tai illallista, mutta vasta nyt löytyi aikaa. Menimme ensin ravintolaan syömään kalanpäätä ja sieniä, sen jälkeen toiseen ravintolaan syömään kiinalaisia jälkiruokia ja sitten vielä musiikkibaariin vähän juomaan juomia :). Olin aika yllättynyt, kun  olin hotellilla takaisin vasta puolenyön jälkeen.. Ihan mukavaa silti oli, vaikka manageri ei nyt todellakaan ollut ihan oman ikäiseni :). 

Tiger Hill:in pagoda

Paluumatka osoittautui aika rankaksi, kun kuljetukseni lähti keskiviikko aamuna kello viideltä (ja nukkumaan pääsin siis yhden jälkeen). Lento kohti Suomea alkoi hieman ennen kello kymmentä ja kesti ne ruhtinaalliset kymmenen tuntia. Toisaalta oli hyvä, että olin tosi väsynyt eli aikalailla torkahdellessa matka sujui.  Aikaero ei ole tuntunut vaivaavan ainakaan vielä yhtään eli Suomeen paluu on ollut kaikin puolin onnistunut ja helppo.

Nyt on sitten työssäoppiminen ulkomailla hoidettu! Tämä kevät on ollut elämäni kasvattavin kokemus ja sain nähdä aivan uskomattoman paljon. Merkonomi-paperit saan käteeni tasan  kahden viikon päästä ja ennen sitä ehdin vielä käväistä Hollannissa. Haluan kannustaa kaikkia ulkomaille haluavia lähtemään rohkeasti matkaan ja ottamaan tällaisista tilaisuuksista kaikki mahdollinen irti. Älkää kuitenkaan lähtekö, jos koette olevanne lyhytpinnaisia ihmisiä, koska ainakin Kiinassa tarvitaan välillä kärsivällisyyttä ja kykyä hyväksyä erilaisuus. Toivottavasti tekstini ovat kuitenkin innostaneet edes joitain teistä lähtemään tutkimusmatkalle Kiinaan. Maa on ainutlaatuinen, ystävällinen ja unohtumaton <3

Kiitos ja näkemiin!

Seidi

Kohta kotona

Alle viikon päästä olen kotona! Tuntuu uskomattomalta, että olen viettänyt koko kevään jossain ihan vieraassa paikassa. Suzhousta on kuitenkin ehtinyt kehkeytyä lähes kotikaupunki, ja huoneeni hotellissa on jo vähän enemmän epäjärjestyksessä J. On ihanaa lähteä kotiin ja nähdä sukulaisia sekä ystäviä ja nähdä Suomen sininen taivas. Toisaalta olo on tosi haikea, koska joudun jättämään jälkeeni paljon ihmisiä, jotka ovat tehneet ajastani onnistuneen. En kuitenkaan todennäköisesti tule ainakaan lähitulevaisuudessa takaisin Kiinaan eli heidät pitää hyvästellä ihan lopullisesti.. Hyvillä mielin lähden kuitenkin kotiin ja olen jo innostunut tulevista valmistujaisjuhlista ja tulevasta kesästä, joka luultavasti pitää sisällään paljon matkustelua J.

Viimeinen viikkoni on ollut onnistunut, ja hotelli on ollut kiireinen. Erityisesti aamut ovat olleet hektisiä, ja vieraat ovat olleet hyvällä ja puheliaalla tuulella. On ollut kiva huomata, että minun on entistä helpompi kysellä heidän kuulumisiaan ja kertoa myös omasta elämästäni. Olo on nyt tuntunut todella itsevarmalta, ja töihin on ollut kiva mennä. Alkuviikosta tehdyt arvioinnit menivät myös tosi hyvin, minkä ansiosta sain hoidettua merkonomi-tutkintoni kunnialla loppuun asti. Viimeistenkin arvosanojen pitäisi näkyä järjestelmissä ihan muutaman päivän kuluessa, minkä jälkeen voi virallistaa valmistumisensa J.

Edellisellä viikolla jouduin yllättäen tekemään töitä myös lauantaina, minkä vuoksi minulla oli vain yksi päivä vapaata. Vuorojen kanssa oli siis vapun takia vähän epäselvyyksiä, mutta onneksi tällaisia tilanteita ei ole oikeastaan aikaisemmin ollut. Sunnuntaina lähdin sitten viimein katsomaan Tiger Hill:iä, pientä luontoaluetta, joka kuuluu Suzhoun päänähtävyyksiin. Pääsin paikalle kahdella bussilla suhteellisen nopeasti. Lämpötila oli kuitenkin varmaan 35 astetta, mikä ei innostanut minua kovin pitkään kiertelyyn. Kadun kuitenkin sitä, etten etsinyt mistään paikan esitettä, joka olisi kertonut joitain tarinoita nähtävyydestä. Kaunis paikka Tiger Hill kuitenkin oli ja ehdottomasti käväisemisen arvoinen erityisesti sen vehreyden vuoksi.

Tapasin tällä viikolla toisen Kiinassa olevan suomalaisen työssäoppijan, Veeran, kahdesti. Maanantaina käväisimme yhdessä puutarhassa sekä syömässä kiinalaista lounaaksi ja juttelimme kokemuksistamme pitkään. Torstaina lähdimme yhdessä hierontaan, paikkaan, joka on paikallisten suosiossa. Paikalle pääsin Suzhoun uudella metrolla, joka oli uudenaikaisin ja selkein, jota olen koskaan käyttänyt (toisaalta täällä on vasta yksi linja J).  Hieronta oli yksi parhaista, missä kumpikaan meistä oli koskaan ollut ja hintana 5 euroa tunnista J. Kävimme myös jälleen syömässä lounasta yhden Veeran taiwanilaisen ystävän kanssa: kohteena oli japanilainen buffetti. Taas tuli kokeiltua niin kieltä kuin sydäntäkin. Minulta on nyt näköjään lähtenyt viimeisetkin ennakkoluulot ruokaa kohtaan Kiinassa olon aikana ja pystyn kokeilemaan lähes mitä tahansa.

Viikonloppu sujuu taas Shanghaissa, toisten työssäoppijoiden ja sukulaisten kanssa kierrellen. Viimeinen työpäiväni on ensi maanantai ja ilmeisesti saman päivän iltana lähdemme viettämään läksiäisiäni! Tiistaina onkin sitten varmaan aika hektistä, koska pakkailut, viimeiset kiertelyt, ihmisten hyvästelyt sekä lentoon valmistautumiset tulee hoitaa. Viimeinen blogi-kirjoitus tulee sitten kotoa ja toivottavasti minulla on silloin jotain tähdellistä kerrottavaa kokemuksestani J.

(kuvamateriaali on taas vain sekalaisia valintoja matkani varrelta)

Peking

Nyt on koettu Peking! Matkasta muovautui lopulta aivan loistava, ja ehdin muutamassa päivässä nähdä hirveästi kaikkea erilaista. Erityisesti opastettu kierros täytti kaikki odotukseni, ja jos joku on joskus menossa tähän Kiinan pääkaupunkiin, voin suositella näiden kierrosten välittäjää. Matkaan ei mahtunut onneksi montaa epätoivon hetkeä, ja sain jälleen uutta rohkeutta maailmanmatkailuun. Tästä Kiinan reissusta on ainakin se hyöty, ettei uusien tilanteiden kohtaaminen ole enää yhtä hermostuttavaa ja voin tulevaisuudessa lähteä avoimin mielin lähes mihin tahansa. Vaikka oli se silti aika hurjaa matkustaa Suzhousta Pekingiin yksin, ilman kunnollista ennakkokäsitystä matkan kohteesta J.

Lähdin kohti Suzhoun pohjoista rautatieasemaa perjantaina heti aamiaisen jälkeen ja junani lähti puoli yhdeksältä. Matka kesti reilut viisi tuntia eli olin perillä Pekingissä noin puoli kahdelta. Taksimatka asemalta hotellilleni ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan, kun ensimmäinen kuski ei halunnutkaan viedä minua perille asti: hän ajoi vain asemalta ulos ja jätti minut tienvarteen! Jouduin kulkemaan takaisin taksitunneliin eikä toinen taksikuski ottanut minua edes kyytiin. Kolmas kuski suostui viemään minut hotellilleni, ja kävikin ilmi, että ajomatka oli vain viiden minuutin mittainen, minkä vuoksi toiset eivät halunneet kuskata minua. Hotelli oli kuitenkin aivan riittävä minulle ja erityisesti vastaanottovirkailija sai minut tuntemaan itseni tervetulleeksi.

Hotellini sijainti oli myös erittäin hyvä, sillä ensimmäisen päivän suunnitelmanani oli käydä Temple of Heaven:issa, joka olikin alle viiden minuutin kävelymatkan päässä hotelliltani. Kyseinen paikka oli paljon isompi kuin luulin, sillä matkaesitteissä on aina kuvia vain niistä kuuluisimmista rakennuksista. Se kuitenkin osoittautui laajaksi ja kauniiksi alueeksi, jossa oli niin puukäytäviä, ruusutarhoja kuin niitä kuuluisia rakennelmiakin. Sain aikaa kulumaan kaksi tuntia, vaikken rauhoittunut aloilleni pitkäksi aikaa missään vaiheessa. Temple of Heaven:in jälkeen suunnistin tuntumalla kohti keskustaa, jonka onnistuinkin löytämään melkein heti. Sain siellä käsiini myös kartan, joka auttoi hahmottamaan sijaintiani. En ollut illalla ulkona myöhään, koska seuraavana päivänä odottava turistikierrokseni edellytti aikaista nukkumaanmenoa J.

Oppaani, Celena, tuli hakemaan minua hotelliltani lauantai-aamuna kello seitsemältä. Haimme mukaan myös kolme muuta ihmistä eri hotelleilta. Olimme kaikki alle kolmekymppisiä ja yksin liikkeellä, minkä ansiosta tulimme hyvin toimeen. Meitä kuljetettiin ympäriinsä pienessä ilmastoidussa bussissa, joka oli tilava pienelle ryhmällemme. Matkamme suuntautui ensin Taivaallisen Rauhan aukiolle ja Kiellettyyn kaupunkiin, jotka sijaitsevat vierekkäin. Ensimmäinen on maailman suurin aukio ja kuuluisa länsimaissa sen 80-luvun lopun mielenosoituksista, joista oppaamme ei kyllä maininnut mitään. Kielletty kaupunki taas oli paljon isompi paikka kuin olin olettanut ja entinen keisareiden asuinsija. ”Normaaleilla” ihmisillä ei ennen ollut asiaa sinne ja jos joku paikkaan tunkeutui hänet tapettiin heti. Suuri koko selittyi sillä, että kyllähän keisari, hänen 3000 tyttöystäväänsä ja muut noin 2000 palvelijaa vaativat vähän isomman alueen, johon kaikki mahtuvat J.

Kierros jatkui reilun parin tunnin kiertelyn jälkeen tunnin ajomatkan päässä sijaitsevalle jade kivien kaiverrus tehtaalle. Siellä meille esiteltiin lyhyesti kiven ominaisuuksia ja kerrottiin miten erottaa oikea jade väärennöksestä. Söimme tehtaalla myös lounaan, joka koostui kiinalaisesta ruoasta, ja oli ainakin omaan makuuni hyvää. Seuraavaksi matkamme suuntautui sitten Kiinan Muurille! Menimme muurin kuuluisimpaan ja ruuhkaisimpaan osaan (Badaling Great Wall), joka tarjoaa parhaimmat näköalat. Ylös muurin korkeimpaan kohtaan mennään tässä osassa hiihtohissi-mallisilla hisseillä. Ylös päästyämme kävi ilmi miten uskomattoman jyrkkä se on monista kohdista. Kiipeäminen kävi oikeasti työstä, mutta näköalat ja tunne siitä, että oikeasti kävelee nyt Kiinan Muurilla, oli jotain aivan mahtavaa. Saimme kävellä ympäriinsä vajaat kaksi tuntia, minkä jälkeen ajelimme hisseillä takaisin alas.

Kierroksemme viimeinen osa oli vierailu teehuoneella Dr. Tea, jossa on käynyt myös Iso-Britannian kuningatar ja Vladimir Putin J. Maistelimme viittä erilaista teetä ja tytöllä, joka meille niitä esitteli, oli ihanan kiinalainen asenne eli hauskaa oli. Maisteluiden jälkeen alkoivat myös huimat myyntipuheet, jotka olivat aika tehokkaita, sillä 8 ihmisen seurueestamme jokainen osti jotakin teetä. Teehuoneen jälkeen kierroksemme päättyi, ja meidät kuskattiin takaisin hotelleillemme. Kello oli kuitenkin jo kuusi eli kierros oli kestänyt yli kymmenen tuntia ja yhteishinta oli 280RMB! (n. 30€). Kaikki kuvaamani paikat lippuineen kuuluivat hintaan, ja oppaamme oli aivan loistava erityisesti sitten kun hän huomasi ryhmämme rennon tunnelman. 

Jäin itse pikku-bussistamme pois Wangfujing kadulla, koska menin syömään Pekingin ankkaa sukulaisteni kanssa (he olivat tulleet omalle viikonloppureissulleen). Ankka oli hyvää ja tuli kokeiltua myös ankan sydäntä J. Ravintolan jälkeen kävelin hitaasti hotellilleni eli pitkä päivä päättyi kymmenen jälkeen illalla. Olin päivään erittäin tyytyväinen ja ilman kierrosta Pekingin matkani olisi ollut kokemuksiltaan paljon köyhempi. Sunnuntai sujui sitten pelkästään kotimatkan merkeissä ja olin onnellinen päästessäni jälleen turvallisesti takaisin Suzhouhun viettämään viimeistä kahta viikkoani Kiinassa.