Ping Jiang Road Amyn kanssa

Alkuun loistavia uutisia: koti-ikävä on hellittänyt! Edellinen viikonloppu (24. -25.3) oli lisäksi aivan mahtava erityisesti sään puolesta: aurinko paistoi täydeltä taivaalta, asteita oli varmaan 20 (naamassa näkyi vähän punoitusta illalla) ja tunnelma oli kuin kesäpäivänä J. Viikonlopun aikana tein myös päätöksen siitä, että lähden todennäköisesti huhtikuun lopussa käväisemään Pekingissä, jotta näen Kiinan muurin ja saan syödä Pekingin ankkaa. Suzhoun kiertely alkaa olla myös hyvin hallussa ja tunnen karttaa katsoessani jopa tuntevani kaupungin. Vielä riittää kuitenkin kierreltävää ensi viikonlopulle ja toukokuulle, loput vapaat yritän reissata toisiin kaupunkeihin. Suzhou on kuitenkin vielä pohjimmiltaan kokematta, koska se tärkein on vielä näkemättä: Tiger Hill.

Vapaapäiväni olivat siis erittäin onnistuneet. Kiertelin koko lauantain itsekseni ympäriinsä ja nappailin paljon kuvia. Ajoin ensin bussilla Han Shan temppelialueen luokse, josta lähdin kävelemään hiljakseen eri puolille kaupunkia Maailman Perintökohteisiin. Päivän aikana käveltyjä kilometrejä kertyi varmaan lähes 20 ja jalat tuntuivatkin sen mukaisilta illalla. Tässä mainitsemassani Han Shan temppelissä harjoitetaan siis buddhismia ja se on yksi Suzhoun kuuluisimmista temppelialueista. Ihmiset polttivat suitsukkeita ja korkeista torneista heitettiin kolikoita katoille (siitä en tiedä mitä se symboloi). Matkani eteni kuumuudessa pitkän kävelymatkan jälkeen Lingering Garden:iin (yksi neljästä klassisimmista puutarhoista Kiinassa) sekä Garden of Cultivation:iin.

Molemmat puutarhat ovat näitä maailman perintökohteita ja niiden erilaiset puut, lammet, kukat ja kivimuodostelmat miellyttivät ainakin omaa silmääni. Olen näköjään jo tarpeeksi vanha, että pystyn viettämään pitkiä aikoja pienessä puutarhassa vain istuskelemassa J. Lauantain aikana kävelin vielä vanhassa kaupungissa Shantang Street:iä pitkin ja yritin käydä Suzhou Silk Museum:issa, mutta se olikin jo kiinni.

Sunnuntaina yksi työkaverini, Amy, vietti koko päivän kanssani. Kävelimme koko päivän pitkin Ping Jiang Road:ia eli Suzhoun vanhaa ja historiallista pienen joen varrella sijaitsevaa katua pitkin. Katu on rauhallinen ja suosittu paikka, suzhoulaiset tulevat paikalle esimerkiksi lukemaan kirjaa tai istuskelemaan ystävien kanssa. Tiellä on lukuisia pieniä putiikkeja, joissa myydään muun muassa erilaisia koruja, käsitöitä ja koriste-esineitä. Myös pienet ravintolat ja kahvilat hallitsevat katukuvaa ja syöminen oli jälleen yksi päivän teemoista J. Kävimme päivän aikana myös Garden of Couple:ssa, joka sijaitsi aivan lähellä (taas näitä Maailman Perintökohteita). Oli uskomatonta miten nopeasti aika kului suhteellisen lyhyen tien varrella Amyn kanssa jutustellen ja kierrellen. Ostimme toisillemme pieniä lahjoja: koruja, pikku- laukkuja ja syötävää. Ensin Amy tuntui haluavan tarjota kaiken, mutta päättäväisyydellä sain kuitenkin summat menemään loppujen lopuksi aika tasan J.  Ruokapuolesta voisin kertoa yhden asian, joka on tullut tässä Kiinassa oloni aikana selväksi eli ruoasta voi aina sanoa, vaikkei sen nimeä tietäisikään:

”It`s good for your health.” (näin minulle kerrottiin jopa yhdestä käsikorusta!)

Työviikko on jälleen päässyt vauhtiin. Sää on muuttunut nyt Suomen kesäksi. Aamut ovat kiireisiä ahertaessani aamupalalla ja illat rauhallisia Executive Lounge:ssa, jossa on vain parikymmentä vierasta illassa. Oma työnkuvani iltaisin on vain puhua näiden vieraiden kanssa ja on aika kiusallista silloin, kun jäädyn (mitä sattuu yllättävän usein).  Työ on hieman pitkästyttävää silloin, kun vieraat ovat ryhmissä ja puhuvat keskenään. Tällöin itselläni ei ole oikeastaan muuta tekemistä kuin pitää huolta. että kaikilla on tarpeeksi juotavaa.. Toisaalta toimenkuvani kuitenkin laajenee koko ajan ja vieraat tulevat tutuiksi, mikä on tärkeintä.

Marriott-standardit vähitellen hallussa!

 

Nyt alkaa koti-ikävä vähän painaa! No joo, onhan se ihan normaalia näin kuuden viikon jälkeen ja menee kyllä vähitellen ohi. Varmaan olisi jopa huolestuttavaa, jos ei tämä jokapäiväinen kiinalaisuus yhtään turhauttaisi. Viimeisen viikon olen ollut myös taas väsynyt vapaa-ajalla, mutta onneksi töissä on ollut tarpeeksi hektistä, ettei sitä niin huomaa. Väsymykseen on monia syitä, kyse ei ole niinkään työmääristä kuin siitä, että työnsä haluaa tehdä hyvin ja onnistua siinä. Myös englannin puhuminen ja moneen kertaan selittäminen tilanteissa, joissa minua ei ihan ymmärretä, on tietty väsyttävää. Toisaalta on ihanaa, että yhä useampi haluaa tutustua minuun ja kysellä juttuja muun muassa Suomesta. Monet haluavat myös oppia englantia, joten toivotaan, että suurin osa ääntämyksestäni ja neuvoistani menee oikein :). 

Hotellissamme oli edellisellä viikolla tarkastaja eli ”Mystery Shoppaaja”. Kaikki tiesivät kuka tämä tarkastaja oli (en tiedä miten  :)), joten oli aika koomista kuitenkin esittää, ettei häntä tunnettaisi. Ideana oli, että hän ensin kirjautuu sisälle hotelliin, syö illemmalla päivällisen MoMo Cafe:ssa, aamulla aamiaisen, kirjautuu ulos hotellista ja sen jälkeen kiertää hotellia esimiesten kanssa ja tarkastaa kaikki toiminnot. Kaikki olivat tietysti hyvin hermostuneita, koska tällaisia tarkastuksia tehdään vain kerran vuodessa ja ne määrittelevät tuleeko hotellissa tehdä muutoksia. Olinkin hyvin otettu siitä, että esimiehet halusivat minun palvelevan tätä ”tarkastajaa” illallisella ja aamiaisella! Tilanteessa kuitenkin katsottiin noudatetaanko kaikissa tilanteissa Marriott:in standardeja ja onko esimerkiksi tunnelma hyvä. Koko hotelli sai lopulta erittäin hyvät pisteet ja oma osuuteni oli kuulemma mennyt tosi hyvin. Eli olen sentään jotain oppinut ja onnistunut luomaan itsestäni tarpeeksi hyvän vaikutelman, jotta minulle saattoi tällaisen tehtävän uskoa :).

Vierailin edellisenä viikonloppuna jälleen Shanghaissa hoitamassa serkkujani. Pääsin lähtemään jo perjantaina, kun sain illan vapaaksi (ehdin kyllä tehdä aamusta jo yli kuuden tunnin vuoron), minkä ansiosta viikonloppu tuntui paljon pidemmältä. Lauantaina lähdimme viemään serkkujani Shanghain Pudongin puolen Suomi-kouluun, jossa opetetaan esimerkiksi suomen kielioppia ja asioita Suomen kulttuurista eri-ikäisille ”expatti”-lapsille. Tuntien aikana kävin tätini kanssa Pudongin IKEA:ssa. Olen ollut siis Suomessa töissä IKEA:ssa, joten kyllä se aika kotoiselta tuntui :). Monet tuotteista ovat tuttuja ja erityisesti Swedish Food Market hodareineen ja näkkileipineen tuntuu hauskalta täällä Kiinan puolella. Muuten vapaa-aika sujui rauhallisesti nauttien eri ihmisistä ja ympäristöstä kuin hotellissa.

Viikko on nyt alkanut aika kiireisesti, kun hotelli on lähes 80 % buukattu (verrattuna normaaliin noin 50-60 %). Ravintolan esimies todella haluaa opettaa minulle esimiestyötä ja esimerkiksi aamupaloilla olen vastuussa tietyistä ravintolan pöydistä ja minun tulee ohjata myös muita noissa osissa työskenteleviä. Nämä vastuut ovat sekä loistavia mahdollisuuksia että stressaavia, koska en itse aina tunnista milloin asiat sujuvat hyvin ja milloin kaikki on sekaista. Sen takia en pysty oikein ennakoimaan saamaani palautetta ja en ole ihan varma mitä mieltä esimerkiksi tämä esimies on työstäni. Kai se sitten viimeistään lopun arvioinneissa selviää, mikä lopullinen tuomio on :). Ensi viikolla työtehtäväni muuttuvat hieman: aamuisin olen edelleen apuna aamupaloilla, mutta illalla menen Executive Lounge:en, joka kuuluu nyt siihen kuuluisaan Front Office:en. Työtehtäväni siellä ovat vielä hämärän peitossa, mutta eiköhän kyse ole jälleen jonkinlaisesta asiakaspalvelusta.

Loppuun vielä vanha kiinalainen sanonta:

Ylhäällä on paratiisi, alhaalla Suzhou ja Hangzhou.

Eli terveiset täältä maanpäällisestä paratiisista! ;)

Niin paljon nähtävää!

Jälleen on kulunut yksi viikko.  Havahduin edellisenä viikonloppuna siihen, miten vähän aikaa minulla on loppupeleissä tutustua Kiinaan. Viikot täyttyvät oikeastaan pelkästään tekemästäni täydestä työviikosta (ja silmänaluseni ovat kuulemma tummat..), joten kaikki viikonloput tulisi käyttää tosi tehokkaasti hyödyksi. Suzhou on onneksi suhteellisen pieni kaupunki, joten hirveätä paniikkia sen suhteen ei tule. Shanghai on myös hyvin hoidossa siellä asustelevien oppaitteni ansiosta :). Aikaa tulisi kuitenkin riittää vielä muutamiin naapurikaupunkeihin ja onhan näitä Suzhoun katujakin kiva katsella useampaan kertaan: kaupunki tuntuu ihanan vihreältä, puhtaalta ja rauhalliselta verrattuna yleiseen mielikuvaani Kiinasta. Ihanaa on myös se, että olen tutustunut moniin työkavereihini hyvin ja he ovat mielellään esittelemässä minulle paikkoja :).

Edellisenä perjantaina(2.3) Lydia, yksi näistä työkavereista, halusi mennä syömään kanssani. Ensin ostimme katukeittiöstä keitetyt maissintähkät ja pienen kielimuurin takia ajattelin vähän aikaa, että ruokailu oli varmaan siinä :). Menimme kuitenkin täysin kunnolliseen ravintolaan, joka on kuulemma iltaisin todella kiireinen ja länsimaalaistenkin suosiossa. Söimme aivan mielettömän hyvältä maistuvia ruokia: ”liha-kasvis-nuudeli-peruna”-pataa, jogurttia, kurkkua, kaalisalaattia, lammasvartaita, leipää ja karamellisoitua bataattia sekä jälkiruuaksi hedelmiä. Lydia on puhelias ja avoin, joten myös jutustelu sujui mukavasti ja sovimme tapaavamme myös seuraavana sunnuntaina.

Lauantaina lähdin itsekseni tutustumaan Jinji Lake:n toiselle puolelle. Ajoin bussilla ensin aika reilusti ohi aikomastani pysähdyspaikasta. Kääntyessäni takaisin, olin selvästi alueella, jossa ei ihan hirveästi länsimaalaisia kulje (saamieni katseiden perusteella). Selviydyin kuitenkin aikomalleni Times Square:lle, joka on laaja alue ostosmahdollisuuksineen ja ravintoloineen. Samassa yhteydessä on myös parien suosima Wherris Feel Park(huvipuisto) ja Modern Plaza, joissa näkyi monia hääpareja ottamassa valokuvia. Käväisin myös ”Suzhou Science and Cultural Arts Centre”:ssä, jossa oli muun muassa elokuva- ja ”normaali” teatteri. Huolimatta siitä, että olin yksin liikkeellä, selviydyin hotellille vasta hieman ennen ilta yhdeksää :).

 

 Sunnuntaina kiertelin vanhaa kaupunkia ensin itsekseni. Kävin syömässä nuudeleita jossain pikaruokapaikassa: yksi paikan työntekijöistä toi minulle haarukan, kun katsoi alun puikoilla räpistelyäni! En kuitenkaan luovuttanut, vaan väitän, että alun syömisvaikeudet johtuivat pelkästään kohmeisista käsistäni ja loppu sujui mallikkaammin :). Myöhemmin päivällä tapasin jälleen Lydian ja hän vei minut ensin katselemaan pieniä kojuja Suzhou Museumin ja Humble Administration Garden:in viereen. Kävelimme ympäriinsä myös Guan Qian Street:ia (pääostoskatu) ja maistoimme hirveästi erilaisia ruokia pienistä katupaikoista: bataattia, lihafajitasta, pikku-pitsoja, tofua. Ainoa mistä en pitänyt, oli perinteinen suzhoulainen ”bean curd”, joka on liian eksoottista minulle hyytelömäisen koostumuksensa takia. 

Tällä viikolla pääsin myös iltavuorojeni ansiosta käymään baarissa (ala-aulassa työskentelevät pojat vaativat minua mukaansa :)). Kokemuksen erikoisin osa oli kuitenkin ruokapaikka, johon menimme itse baarin jälkeen. Paikka oli pieni katuravintola, joka ei sotkuisuutensa ja vanhanaikaisuutensa (tupakansavuineen) takia ollut se kaikista houkuttelevin, mutta kyllä se ruoka jälleen upposi täysin vaivatta suuhuni! Saattaa nyt kuulostaa siltä, että vapaapäivät täyttyvät pelkästään ruoasta, mutta niinhän se ehkä onkin.. Eikös se eri maiden spesiaalein asia ole kuitenkin aina ruokakulttuuri.

Tällä hetkellä (la 10.3) vietän viikonloppuani Shanghaissa. Olemme kierrelleet ”feikki-markkinoilla”, vierailleet Shanghain Ocean Aquariumissa ja ostelleet lähileipomosta ihanaa ruisleipää ja karjalanpiirakoita. Sukulaisten näkeminen poistaa pahinta koti-ikävää ja väsymystä, kun saa puhua koko ajan suomea. Eli myönnettäköön, välillä tuntuu, että olisi ihan mukavaa päästä kävelemään Vantaan tutuille kaduille, oli ilma sitten mikä tahansa. Toisaalta kohta on jo maaliskuun puoliväli, minkä jälkeen koittaa nopeasti jäljellä olevat huhtikuu ja toukokuun alku. 

Seidi

Karaokea ja suomalaisia

 

Olen nyt viettänyt Kiinassa lähes neljä viikkoa. Maaliskuu on alkanut ja ilmeisesti kevät tulee nopeasti, kunhan vain päästään kuun loppuun. Hotellissa oleva saksalainen työkaverini kertoi, että edellisenä vuonna hän oli saanut juuri maaliskuun lopussa ensimmäiset auringon polttamat! Sää on kyllä ollut tähänkin asti miellyttävä, vaikka tuuli onkin välillä vähän kirpaissut. Odotan innolla lämpimiä viikonloppuja, jolloin on kivempi lähteä tutustumaan Suzhoun kuuluisiin puutarhoihin. Työpäiviin on tullut ainakin edellisellä viikolla parannusta, kun tein koko viikon yhtäjaksoisen aamuvuoron kello 6.30-15. Osallistuin myös ravintolan esimiesten aamupalavereihin ja iltapäivän vuoronvaihto keskusteluihin. Sinänsä on mukavaa nähdä monenlaisia johtamistyylejä ja erilaisia tapoja tuoda asioita esille. Toisaalta olen hermostunut, koska myös minun tulisi tuoda jotain parannus- tai kehittämisideoita esille. Hyvä ja opettavainen mahdollisuus se tietenkin on, mutta mitä sanon siinä vaiheessa, kun minun kohdallani kaikki on näyttänyt sujuvan erittäin hyvin..

 Työt ravintolassa ovat siis sujuneet ihan kohtuullisesti, vaikka odotankin jo vastaanottoon siirtymistä. Viimeisinä parina viikonloppuna, vapaa-aikanani, olen kulkenut ympäriinsä kaupungin keskustassa, tavannut muutaman suomalaisen sekä käynyt syömässä ja laulamassa karaokea kiinalaisten työkavereitteni kanssa. Suzhoun kuvani on laajentunut ja bussien käyttäminen sekä liikenteen sekamelska on tullut tutuksi. Bussit kulkevat tosi kätevästi esimerkiksi Vanhaan kaupunkiin ja sen ostoskaduille aivan hotellin edestä, hintana joka kerta 1-3RMB (n.0,1-0,3€). En ole vielä tullut huijatuksi muutamilla taksimatkoillani, mutta matkustaminen on ainakin jännää muun muassa turvavöiden puuttumisen ja jatkuvien kaistanvaihtojen ansiosta. 

 

 

25.-26.2 (la-su) kävin ensimmäistä kertaa tutustumassa Suzhoun keskustaan. Lauantaina harhailin pääostoskadulla, Guan Qian Streetilla, jonka keskiössä on temppelialue, jonka ansiosta katu on aikanaan tullut vilkkaaksi. Sain erään sivukadun pienessä kojussa kokeiltua ensimmäistä kertaa myös tinkimistä. Sunnuntaina tapasin toiset  kaksi Suzhouhun tullutta työssä oppijaa, Veeran ja Michellen, sekä heidän ystävänsä, paikallisen Kellyn. Hän olikin loistava lisä porukkaamme Suzhou tietoutensa ansiosta ja näytti meille muutaman ”kiinalaisen kujan”, joista ostimme myös paikallisia ruokia. Maistoin muun muassa sokerilla kuorrutettuja orapihlajan(?) hedelmiä/marjoja, jotka maistuvat hieman kirpeiltä omenilta, sekä ”luumupannareita”. Oli tosi mukavaa nähdä toisia suomalaisia, jotka jakavat samoja kokemuksia ja ovat välillä yhtä ulapalla :)

 .

Tiistaina 28.2 suurimmalla osalla ravintolan ”harjoittelijoista” (trainee) noin 7 kuukautta kestänyt harjoitteluaika päättyi ja pääsin mukaan heidän viimeiseen yhteiseen illanviettoonsa. Ilta alkoi kello 17.30 hotellin lähistöllä sijaitsevassa ”hotpot”-ravintolassa: pöydän keskellä on kiehuvaa lientä (mieto lihaliemi sekä tulinen liemi), jossa kaikki ruoka valmistetaan itse. Kaikki ruokailijat käyttävät siis samaa lientä, johon sotketaan sekaisin esimerkiksi erilaisia lihoja, kasviksia sekä tofu- ja riisipohjaisia ruokia. Täytyy sanoa, että oli kyllä tosi mielenkiintoinen kokemus, kun kaikkien syömäpuikot sohivat ympäriinsä (bakteereineen kaikkineen :)), en tiennyt läheskään aina mitä söin ja liemessä liotettiin muun muassa sian aivoja (sitä ei kyllä kukaan halunnut syödä). Herkkänahkainen ei olisi ehkäpä selvinnyt tilanteesta, mutta itse kyllä pidin ruoasta (jos lähtee Kiinaan työharjoitteluun pitää tietysti olla jo valmiiksi seikkailumielinen ja ehkä vähän hullu!). Tunnelma ravintolassa oli korkealla: ihmiset puhuvat ja nauravat kovaa, heittelevät vitsejä ja haastavat toisiaan. Harmillista oli tietty se, että puhe oli suurimmaksi osaksi kiinaa, mutta pöytäseurueeni otti hyvin myös minua huomioon. Myös suuri kulttuuriero tuli esille, kun osa halusi juoda olutta halausotteessa: kuulemma vain naimisissa olevat henkilöt voivat normaalisti tehdä niin ja teko sai aina isot aplodit ja naurut.

Ilta jatkui ravintolan jälkeen vielä kiinalaiseen karaokeen. Karaokepaikassa oli monia yksityisiä huoneita, joita ryhmä saa vuokrata ja myös ruokaa ja juomaa saa halutessaan tilata. Tilassa on tietty sitten tietokone, josta laulajat valitsevat biisinsä. Kuulin monet kiinankieliset suositut laulut ja jouduin myös itse laulamaan: kukaan ei osannut aina yhtä ihanaa ABBA:a, eikä hataran laulutaitoni takia tullut se varmaan edelleenkään yhtään tutummaksi heille :). Tällainen karaoke on Kiinassa erittäin suosittua ystävysten kesken ja tarkoituksena on laulaa ihan tosissaan (ei suomalaisten tapaan Ruotsinlaivalla heikossa olotilassa!). En jäänyt yömyöhään asti seuraavan päivän aikaisen herätyksen vuoksi, mutta ehdin tykästyä kuitenkin. Oli mahtava kokemus osallistua tällaiseen perinteiseen kiinalaiseen illanviettoon itse kiinalaisten kanssa ja kokea jotain oikeasti perinteistä!