Olen nyt viettänyt Kiinassa lähes neljä viikkoa. Maaliskuu
on alkanut ja ilmeisesti kevät tulee nopeasti, kunhan vain päästään kuun
loppuun. Hotellissa oleva saksalainen työkaverini kertoi, että edellisenä
vuonna hän oli saanut juuri maaliskuun lopussa ensimmäiset auringon polttamat!
Sää on kyllä ollut tähänkin asti miellyttävä, vaikka tuuli onkin välillä vähän
kirpaissut. Odotan innolla lämpimiä viikonloppuja, jolloin on kivempi lähteä
tutustumaan Suzhoun kuuluisiin puutarhoihin. Työpäiviin on tullut ainakin
edellisellä viikolla parannusta, kun tein koko viikon yhtäjaksoisen aamuvuoron
kello 6.30-15. Osallistuin myös ravintolan esimiesten aamupalavereihin ja
iltapäivän vuoronvaihto keskusteluihin. Sinänsä on mukavaa nähdä monenlaisia
johtamistyylejä ja erilaisia tapoja tuoda asioita esille. Toisaalta olen
hermostunut, koska myös minun tulisi tuoda jotain parannus- tai kehittämisideoita
esille. Hyvä ja opettavainen mahdollisuus se tietenkin on, mutta mitä sanon
siinä vaiheessa, kun minun kohdallani kaikki on näyttänyt sujuvan erittäin
hyvin..
Työt ravintolassa ovat siis sujuneet ihan kohtuullisesti,
vaikka odotankin jo vastaanottoon siirtymistä. Viimeisinä parina viikonloppuna,
vapaa-aikanani, olen kulkenut ympäriinsä kaupungin keskustassa, tavannut
muutaman suomalaisen sekä käynyt syömässä ja laulamassa karaokea kiinalaisten
työkavereitteni kanssa. Suzhoun kuvani on laajentunut ja bussien käyttäminen
sekä liikenteen sekamelska on tullut tutuksi. Bussit kulkevat tosi kätevästi
esimerkiksi Vanhaan kaupunkiin ja sen ostoskaduille aivan hotellin edestä,
hintana joka kerta 1-3RMB (n.0,1-0,3€). En ole vielä tullut huijatuksi muutamilla
taksimatkoillani, mutta matkustaminen on ainakin jännää muun muassa turvavöiden
puuttumisen ja jatkuvien kaistanvaihtojen ansiosta.
25.-26.2 (la-su) kävin ensimmäistä kertaa tutustumassa
Suzhoun keskustaan. Lauantaina harhailin pääostoskadulla, Guan Qian Streetilla,
jonka keskiössä on temppelialue, jonka ansiosta katu on aikanaan tullut
vilkkaaksi. Sain erään sivukadun pienessä kojussa kokeiltua ensimmäistä kertaa
myös tinkimistä. Sunnuntaina tapasin toiset kaksi Suzhouhun tullutta työssä oppijaa, Veeran
ja Michellen, sekä heidän ystävänsä, paikallisen Kellyn. Hän olikin loistava
lisä porukkaamme Suzhou tietoutensa ansiosta ja näytti meille muutaman
”kiinalaisen kujan”, joista ostimme myös paikallisia ruokia. Maistoin muun
muassa sokerilla kuorrutettuja orapihlajan(?) hedelmiä/marjoja, jotka maistuvat
hieman kirpeiltä omenilta, sekä ”luumupannareita”. Oli tosi mukavaa nähdä
toisia suomalaisia, jotka jakavat samoja kokemuksia ja ovat välillä yhtä
ulapalla :)
.
Tiistaina 28.2 suurimmalla osalla ravintolan ”harjoittelijoista”
(trainee) noin 7 kuukautta kestänyt harjoitteluaika päättyi ja pääsin mukaan
heidän viimeiseen yhteiseen illanviettoonsa. Ilta alkoi kello 17.30 hotellin
lähistöllä sijaitsevassa ”hotpot”-ravintolassa: pöydän keskellä on kiehuvaa
lientä (mieto lihaliemi sekä tulinen liemi), jossa kaikki ruoka valmistetaan
itse. Kaikki ruokailijat käyttävät siis samaa lientä, johon sotketaan sekaisin
esimerkiksi erilaisia lihoja, kasviksia sekä tofu- ja riisipohjaisia ruokia.
Täytyy sanoa, että oli kyllä tosi mielenkiintoinen kokemus, kun kaikkien
syömäpuikot sohivat ympäriinsä (bakteereineen kaikkineen :)), en tiennyt läheskään
aina mitä söin ja liemessä liotettiin muun muassa sian aivoja (sitä ei kyllä
kukaan halunnut syödä). Herkkänahkainen ei olisi ehkäpä selvinnyt tilanteesta,
mutta itse kyllä pidin ruoasta (jos lähtee Kiinaan työharjoitteluun pitää
tietysti olla jo valmiiksi seikkailumielinen ja ehkä vähän hullu!). Tunnelma
ravintolassa oli korkealla: ihmiset puhuvat ja nauravat kovaa, heittelevät
vitsejä ja haastavat toisiaan. Harmillista oli tietty se, että puhe oli
suurimmaksi osaksi kiinaa, mutta pöytäseurueeni otti hyvin myös minua huomioon.
Myös suuri kulttuuriero tuli esille, kun osa halusi juoda olutta
halausotteessa: kuulemma vain naimisissa olevat henkilöt voivat normaalisti
tehdä niin ja teko sai aina isot aplodit ja naurut.
Ilta jatkui ravintolan jälkeen vielä kiinalaiseen karaokeen.
Karaokepaikassa oli monia yksityisiä huoneita, joita ryhmä saa vuokrata ja myös
ruokaa ja juomaa saa halutessaan tilata. Tilassa on tietty sitten tietokone,
josta laulajat valitsevat biisinsä. Kuulin monet kiinankieliset suositut laulut
ja jouduin myös itse laulamaan: kukaan ei osannut aina yhtä ihanaa ABBA:a, eikä
hataran laulutaitoni takia tullut se varmaan edelleenkään yhtään tutummaksi heille :). Tällainen karaoke on
Kiinassa erittäin suosittua ystävysten kesken ja
tarkoituksena on laulaa ihan tosissaan (ei suomalaisten tapaan Ruotsinlaivalla
heikossa olotilassa!). En jäänyt yömyöhään asti seuraavan päivän aikaisen
herätyksen vuoksi, mutta ehdin tykästyä kuitenkin. Oli mahtava kokemus
osallistua tällaiseen perinteiseen kiinalaiseen illanviettoon itse kiinalaisten
kanssa ja kokea jotain oikeasti perinteistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti