Karaokea ja suomalaisia

 

Olen nyt viettänyt Kiinassa lähes neljä viikkoa. Maaliskuu on alkanut ja ilmeisesti kevät tulee nopeasti, kunhan vain päästään kuun loppuun. Hotellissa oleva saksalainen työkaverini kertoi, että edellisenä vuonna hän oli saanut juuri maaliskuun lopussa ensimmäiset auringon polttamat! Sää on kyllä ollut tähänkin asti miellyttävä, vaikka tuuli onkin välillä vähän kirpaissut. Odotan innolla lämpimiä viikonloppuja, jolloin on kivempi lähteä tutustumaan Suzhoun kuuluisiin puutarhoihin. Työpäiviin on tullut ainakin edellisellä viikolla parannusta, kun tein koko viikon yhtäjaksoisen aamuvuoron kello 6.30-15. Osallistuin myös ravintolan esimiesten aamupalavereihin ja iltapäivän vuoronvaihto keskusteluihin. Sinänsä on mukavaa nähdä monenlaisia johtamistyylejä ja erilaisia tapoja tuoda asioita esille. Toisaalta olen hermostunut, koska myös minun tulisi tuoda jotain parannus- tai kehittämisideoita esille. Hyvä ja opettavainen mahdollisuus se tietenkin on, mutta mitä sanon siinä vaiheessa, kun minun kohdallani kaikki on näyttänyt sujuvan erittäin hyvin..

 Työt ravintolassa ovat siis sujuneet ihan kohtuullisesti, vaikka odotankin jo vastaanottoon siirtymistä. Viimeisinä parina viikonloppuna, vapaa-aikanani, olen kulkenut ympäriinsä kaupungin keskustassa, tavannut muutaman suomalaisen sekä käynyt syömässä ja laulamassa karaokea kiinalaisten työkavereitteni kanssa. Suzhoun kuvani on laajentunut ja bussien käyttäminen sekä liikenteen sekamelska on tullut tutuksi. Bussit kulkevat tosi kätevästi esimerkiksi Vanhaan kaupunkiin ja sen ostoskaduille aivan hotellin edestä, hintana joka kerta 1-3RMB (n.0,1-0,3€). En ole vielä tullut huijatuksi muutamilla taksimatkoillani, mutta matkustaminen on ainakin jännää muun muassa turvavöiden puuttumisen ja jatkuvien kaistanvaihtojen ansiosta. 

 

 

25.-26.2 (la-su) kävin ensimmäistä kertaa tutustumassa Suzhoun keskustaan. Lauantaina harhailin pääostoskadulla, Guan Qian Streetilla, jonka keskiössä on temppelialue, jonka ansiosta katu on aikanaan tullut vilkkaaksi. Sain erään sivukadun pienessä kojussa kokeiltua ensimmäistä kertaa myös tinkimistä. Sunnuntaina tapasin toiset  kaksi Suzhouhun tullutta työssä oppijaa, Veeran ja Michellen, sekä heidän ystävänsä, paikallisen Kellyn. Hän olikin loistava lisä porukkaamme Suzhou tietoutensa ansiosta ja näytti meille muutaman ”kiinalaisen kujan”, joista ostimme myös paikallisia ruokia. Maistoin muun muassa sokerilla kuorrutettuja orapihlajan(?) hedelmiä/marjoja, jotka maistuvat hieman kirpeiltä omenilta, sekä ”luumupannareita”. Oli tosi mukavaa nähdä toisia suomalaisia, jotka jakavat samoja kokemuksia ja ovat välillä yhtä ulapalla :)

 .

Tiistaina 28.2 suurimmalla osalla ravintolan ”harjoittelijoista” (trainee) noin 7 kuukautta kestänyt harjoitteluaika päättyi ja pääsin mukaan heidän viimeiseen yhteiseen illanviettoonsa. Ilta alkoi kello 17.30 hotellin lähistöllä sijaitsevassa ”hotpot”-ravintolassa: pöydän keskellä on kiehuvaa lientä (mieto lihaliemi sekä tulinen liemi), jossa kaikki ruoka valmistetaan itse. Kaikki ruokailijat käyttävät siis samaa lientä, johon sotketaan sekaisin esimerkiksi erilaisia lihoja, kasviksia sekä tofu- ja riisipohjaisia ruokia. Täytyy sanoa, että oli kyllä tosi mielenkiintoinen kokemus, kun kaikkien syömäpuikot sohivat ympäriinsä (bakteereineen kaikkineen :)), en tiennyt läheskään aina mitä söin ja liemessä liotettiin muun muassa sian aivoja (sitä ei kyllä kukaan halunnut syödä). Herkkänahkainen ei olisi ehkäpä selvinnyt tilanteesta, mutta itse kyllä pidin ruoasta (jos lähtee Kiinaan työharjoitteluun pitää tietysti olla jo valmiiksi seikkailumielinen ja ehkä vähän hullu!). Tunnelma ravintolassa oli korkealla: ihmiset puhuvat ja nauravat kovaa, heittelevät vitsejä ja haastavat toisiaan. Harmillista oli tietty se, että puhe oli suurimmaksi osaksi kiinaa, mutta pöytäseurueeni otti hyvin myös minua huomioon. Myös suuri kulttuuriero tuli esille, kun osa halusi juoda olutta halausotteessa: kuulemma vain naimisissa olevat henkilöt voivat normaalisti tehdä niin ja teko sai aina isot aplodit ja naurut.

Ilta jatkui ravintolan jälkeen vielä kiinalaiseen karaokeen. Karaokepaikassa oli monia yksityisiä huoneita, joita ryhmä saa vuokrata ja myös ruokaa ja juomaa saa halutessaan tilata. Tilassa on tietty sitten tietokone, josta laulajat valitsevat biisinsä. Kuulin monet kiinankieliset suositut laulut ja jouduin myös itse laulamaan: kukaan ei osannut aina yhtä ihanaa ABBA:a, eikä hataran laulutaitoni takia tullut se varmaan edelleenkään yhtään tutummaksi heille :). Tällainen karaoke on Kiinassa erittäin suosittua ystävysten kesken ja tarkoituksena on laulaa ihan tosissaan (ei suomalaisten tapaan Ruotsinlaivalla heikossa olotilassa!). En jäänyt yömyöhään asti seuraavan päivän aikaisen herätyksen vuoksi, mutta ehdin tykästyä kuitenkin. Oli mahtava kokemus osallistua tällaiseen perinteiseen kiinalaiseen illanviettoon itse kiinalaisten kanssa ja kokea jotain oikeasti perinteistä!