Marriott-standardit vähitellen hallussa!

 

Nyt alkaa koti-ikävä vähän painaa! No joo, onhan se ihan normaalia näin kuuden viikon jälkeen ja menee kyllä vähitellen ohi. Varmaan olisi jopa huolestuttavaa, jos ei tämä jokapäiväinen kiinalaisuus yhtään turhauttaisi. Viimeisen viikon olen ollut myös taas väsynyt vapaa-ajalla, mutta onneksi töissä on ollut tarpeeksi hektistä, ettei sitä niin huomaa. Väsymykseen on monia syitä, kyse ei ole niinkään työmääristä kuin siitä, että työnsä haluaa tehdä hyvin ja onnistua siinä. Myös englannin puhuminen ja moneen kertaan selittäminen tilanteissa, joissa minua ei ihan ymmärretä, on tietty väsyttävää. Toisaalta on ihanaa, että yhä useampi haluaa tutustua minuun ja kysellä juttuja muun muassa Suomesta. Monet haluavat myös oppia englantia, joten toivotaan, että suurin osa ääntämyksestäni ja neuvoistani menee oikein :). 

Hotellissamme oli edellisellä viikolla tarkastaja eli ”Mystery Shoppaaja”. Kaikki tiesivät kuka tämä tarkastaja oli (en tiedä miten  :)), joten oli aika koomista kuitenkin esittää, ettei häntä tunnettaisi. Ideana oli, että hän ensin kirjautuu sisälle hotelliin, syö illemmalla päivällisen MoMo Cafe:ssa, aamulla aamiaisen, kirjautuu ulos hotellista ja sen jälkeen kiertää hotellia esimiesten kanssa ja tarkastaa kaikki toiminnot. Kaikki olivat tietysti hyvin hermostuneita, koska tällaisia tarkastuksia tehdään vain kerran vuodessa ja ne määrittelevät tuleeko hotellissa tehdä muutoksia. Olinkin hyvin otettu siitä, että esimiehet halusivat minun palvelevan tätä ”tarkastajaa” illallisella ja aamiaisella! Tilanteessa kuitenkin katsottiin noudatetaanko kaikissa tilanteissa Marriott:in standardeja ja onko esimerkiksi tunnelma hyvä. Koko hotelli sai lopulta erittäin hyvät pisteet ja oma osuuteni oli kuulemma mennyt tosi hyvin. Eli olen sentään jotain oppinut ja onnistunut luomaan itsestäni tarpeeksi hyvän vaikutelman, jotta minulle saattoi tällaisen tehtävän uskoa :).

Vierailin edellisenä viikonloppuna jälleen Shanghaissa hoitamassa serkkujani. Pääsin lähtemään jo perjantaina, kun sain illan vapaaksi (ehdin kyllä tehdä aamusta jo yli kuuden tunnin vuoron), minkä ansiosta viikonloppu tuntui paljon pidemmältä. Lauantaina lähdimme viemään serkkujani Shanghain Pudongin puolen Suomi-kouluun, jossa opetetaan esimerkiksi suomen kielioppia ja asioita Suomen kulttuurista eri-ikäisille ”expatti”-lapsille. Tuntien aikana kävin tätini kanssa Pudongin IKEA:ssa. Olen ollut siis Suomessa töissä IKEA:ssa, joten kyllä se aika kotoiselta tuntui :). Monet tuotteista ovat tuttuja ja erityisesti Swedish Food Market hodareineen ja näkkileipineen tuntuu hauskalta täällä Kiinan puolella. Muuten vapaa-aika sujui rauhallisesti nauttien eri ihmisistä ja ympäristöstä kuin hotellissa.

Viikko on nyt alkanut aika kiireisesti, kun hotelli on lähes 80 % buukattu (verrattuna normaaliin noin 50-60 %). Ravintolan esimies todella haluaa opettaa minulle esimiestyötä ja esimerkiksi aamupaloilla olen vastuussa tietyistä ravintolan pöydistä ja minun tulee ohjata myös muita noissa osissa työskenteleviä. Nämä vastuut ovat sekä loistavia mahdollisuuksia että stressaavia, koska en itse aina tunnista milloin asiat sujuvat hyvin ja milloin kaikki on sekaista. Sen takia en pysty oikein ennakoimaan saamaani palautetta ja en ole ihan varma mitä mieltä esimerkiksi tämä esimies on työstäni. Kai se sitten viimeistään lopun arvioinneissa selviää, mikä lopullinen tuomio on :). Ensi viikolla työtehtäväni muuttuvat hieman: aamuisin olen edelleen apuna aamupaloilla, mutta illalla menen Executive Lounge:en, joka kuuluu nyt siihen kuuluisaan Front Office:en. Työtehtäväni siellä ovat vielä hämärän peitossa, mutta eiköhän kyse ole jälleen jonkinlaisesta asiakaspalvelusta.

Loppuun vielä vanha kiinalainen sanonta:

Ylhäällä on paratiisi, alhaalla Suzhou ja Hangzhou.

Eli terveiset täältä maanpäällisestä paratiisista! ;)