Nyt alkaa koti-ikävä vähän painaa! No joo, onhan se ihan
normaalia näin kuuden viikon jälkeen ja menee kyllä vähitellen ohi. Varmaan
olisi jopa huolestuttavaa, jos ei tämä jokapäiväinen kiinalaisuus yhtään turhauttaisi.
Viimeisen viikon olen ollut myös taas väsynyt vapaa-ajalla, mutta onneksi
töissä on ollut tarpeeksi hektistä, ettei sitä niin huomaa. Väsymykseen on
monia syitä, kyse ei ole niinkään työmääristä kuin siitä, että työnsä haluaa
tehdä hyvin ja onnistua siinä. Myös englannin puhuminen ja moneen kertaan
selittäminen tilanteissa, joissa minua ei ihan ymmärretä, on tietty väsyttävää.
Toisaalta on ihanaa, että yhä useampi haluaa tutustua minuun ja kysellä juttuja
muun muassa Suomesta. Monet haluavat myös oppia englantia, joten toivotaan,
että suurin osa ääntämyksestäni ja neuvoistani menee oikein :).
Hotellissamme oli edellisellä viikolla tarkastaja eli
”Mystery Shoppaaja”. Kaikki tiesivät kuka tämä tarkastaja oli (en tiedä miten :)), joten oli aika koomista
kuitenkin esittää, ettei häntä tunnettaisi. Ideana oli, että hän ensin
kirjautuu sisälle hotelliin, syö illemmalla päivällisen MoMo Cafe:ssa, aamulla
aamiaisen, kirjautuu ulos hotellista ja sen jälkeen kiertää hotellia esimiesten
kanssa ja tarkastaa kaikki toiminnot. Kaikki olivat tietysti hyvin
hermostuneita, koska tällaisia tarkastuksia tehdään vain kerran vuodessa ja ne
määrittelevät tuleeko hotellissa tehdä muutoksia. Olinkin hyvin otettu siitä,
että esimiehet halusivat minun palvelevan tätä ”tarkastajaa” illallisella ja
aamiaisella! Tilanteessa kuitenkin katsottiin noudatetaanko kaikissa
tilanteissa Marriott:in standardeja ja onko esimerkiksi tunnelma hyvä. Koko
hotelli sai lopulta erittäin hyvät pisteet ja oma osuuteni oli kuulemma mennyt
tosi hyvin. Eli olen sentään jotain oppinut ja onnistunut luomaan itsestäni tarpeeksi
hyvän vaikutelman, jotta minulle saattoi tällaisen tehtävän uskoa :).
Vierailin edellisenä viikonloppuna jälleen Shanghaissa
hoitamassa serkkujani. Pääsin lähtemään jo perjantaina, kun sain illan vapaaksi
(ehdin kyllä tehdä aamusta jo yli kuuden tunnin vuoron), minkä ansiosta
viikonloppu tuntui paljon pidemmältä. Lauantaina lähdimme viemään serkkujani
Shanghain Pudongin puolen Suomi-kouluun, jossa opetetaan esimerkiksi suomen
kielioppia ja asioita Suomen kulttuurista eri-ikäisille ”expatti”-lapsille.
Tuntien aikana kävin tätini kanssa Pudongin IKEA:ssa. Olen ollut siis Suomessa
töissä IKEA:ssa, joten kyllä se aika kotoiselta tuntui :). Monet tuotteista ovat
tuttuja ja erityisesti Swedish Food Market hodareineen ja näkkileipineen tuntuu
hauskalta täällä Kiinan puolella. Muuten vapaa-aika sujui rauhallisesti
nauttien eri ihmisistä ja ympäristöstä kuin hotellissa.
Viikko on nyt alkanut aika kiireisesti, kun hotelli on lähes
80 % buukattu (verrattuna normaaliin noin 50-60 %). Ravintolan esimies todella
haluaa opettaa minulle esimiestyötä ja esimerkiksi aamupaloilla olen vastuussa
tietyistä ravintolan pöydistä ja minun tulee ohjata myös muita noissa osissa
työskenteleviä. Nämä vastuut ovat sekä loistavia mahdollisuuksia että
stressaavia, koska en itse aina tunnista milloin asiat sujuvat hyvin ja milloin
kaikki on sekaista. Sen takia en pysty oikein ennakoimaan saamaani palautetta
ja en ole ihan varma mitä mieltä esimerkiksi tämä esimies on työstäni. Kai se
sitten viimeistään lopun arvioinneissa selviää, mikä lopullinen tuomio on :). Ensi viikolla
työtehtäväni muuttuvat hieman: aamuisin olen edelleen apuna aamupaloilla, mutta
illalla menen Executive Lounge:en, joka kuuluu nyt siihen kuuluisaan Front
Office:en. Työtehtäväni siellä ovat vielä hämärän peitossa, mutta eiköhän kyse
ole jälleen jonkinlaisesta asiakaspalvelusta.
Loppuun vielä vanha kiinalainen sanonta:
Ylhäällä on
paratiisi, alhaalla Suzhou ja Hangzhou.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti