Rentouttava viikonloppu Shanghaissa

Rentouttava viikonloppu Shanghaissa on jälleen vietetty. Tämä viikko tulee lisäksi kulumaan tosi nopeasti, kun olen jo perjantaina vapaalla Pekingin matkan vuoksi. Olen saanut varattua sinne ohjatun kierroksen, jota yksi hotellin vieraista suositteli minulle. Hotellinkin pitäisi olla ihan hyvällä paikalla ja ainakin lähellä juna-asemaa. Taas on aika jännittyneet tunnelmat, kun matka käy yli 1000 kilometrin päähän täältä Suzhousta. Olen kuitenkin saanut harjoitteluni aikana niin paljon jotain aivan uudenlaista rohkeutta tarttua uusiin haasteisiin, ettei matka aiheuta esimerkiksi unettomia öitä J. Olen siis erittäin innoissani saadessani vihdoin nähdä Kiinan muurin! Lisäksi tulevat kolme vapaapäivää antavat toivottavasti hyvät voimat viimeisille kahdelle viikolle. 

Töissä huomaa miten paljon täällä hotellissa käy kanta-asiakkaita. Tuntuu, että olen keskustellut lähes jokaisen länsimaalaisen kanssa,  joka tulee vastaan. Harmi, ettei jokaisen nimeä voi muistaa  enkä siksi voi sitä kaikilta kysyäkään. Myös suomalaisia on melkein joka viikko näkynyt ja itsekin näytän kuulemma tosi suomalaiselta (eli tunnistettavalta). Töihin on tullut jälleen muutamia uusia työntekijöitä ja vanhojakin lähtee. Muutama työkavereistani on mennyt naimisiin, mistä olen oppinut, että kiinalaisille kuuluu tällöin 13 päivän loma. Olen myös tajunnut miten erilaisia kiinalaisiakin on: osa ajattelee hyvin kiinalaisesti ja ehkä lapsellisesti, toiset ovat enemmän maailmankansalaisia. Toisaalta näiltä enemmän kiinalaisilta saa hauskempia kommentteja eri keskustelunaiheisiin J.

Shanghain matka lähti viime lauantaina jälleen käyntiin nopealla junamatkalla. Päivän aikana ohjelmassa oli Shanghain museo, Tai Kang katu sekä Lost  in Heaven ravintola. Museo sijaitsi Helmitornin kellarikerroksessa ja  se esitteli erityisesti Shanghailaisten elämäntapojen kehitystä sekä valtavan nopean rakentamisen aiheuttamaa katukuvan muutosta.

Matka jatkui museon jälkeen taksilla Tai Kang taiteilijakadulle, jossa kävin ensimmäistä kertaa jo muutamia viikkoja sitten. Tunnelmallinen paikka, jossa söimme erittäin hyvässä thaimaalaisessa ravintolassa. Illalla tuon lounaan laskeutumisen jälkeen oli vuorossa sitten vielä uusi ravintola, Lost  in Heaven, joka tarjoaa kiinalaista ruokaa hieman länsimaalaisten makuun mukautettuna J. Hyvältähän se maistui!

Sunnuntaina ilma oli ihanan kesäinen eli oli hyvä hetki lähteä katselemaan Financial Tower:in tarjoamia näköaloja.

Paikalla joutuu jonottelemaan monesti eri paikoissa kunnes päätyy yli 400 metrin korkeuteen 100. kerrokseen.

Näköalat ovat todella huimat ja vaikka nytkään ei ollut täysin kirkasta, näkee silti kaupungin suuruuden. Lasilattiaa kävellessä korkeanpaikan kammon aktivoitumien ei ole kaukana ja hieman alkaa horjuttaa, mutta hyvä kokemus se oli joka tapauksessa. Tornin jälkeen ohjelmassa oli enää ihanassa ilmassa kävelemistä ja takaisin Suomeen palaavien sukulaisten hyvästelyä.  

Tällä kertaa jutun aiheet olivat hieman vähissä, mutta ensi viikon todennäköinen Peking ”mammuttipostaus” sitten korvaa tämän J.

Maailman hienoin Brunssi

Nyt on neljä viikkoa jäljellä! Loppuaika on mennyt ja tulee menemään tosi nopeasti, kun tekemistä kuitenkin on. Odotan jo innolla Pekingin reissua ensi viikolla ja toisaalta toukokuussa seuraavaa kotimatkaa. Olen jo nyt vähän haikein mielin, koska olen tutustunut työkavereihini jo hyvin ja tiedän, että heitä en todennäköisesti tule näkemään koskaan tämän jälkeen. Harmi, että täällä eivät esimerkiksi Facebook-yhteydet ole käytettävissä, minkä avulla yhteyttä olisi ollut helppo pitää. Toisaalta, onhan sähköposti keksitty ja onnistuuhan kuulumisten vaihto senkin kautta.

Viikko on kulunut nyt aika lailla opinnäytetyön parissa, mutta onneksi se on jo lähes valmis. Palautuspäivän, eli ensi perjantain, jälkeen on luvassa enää arvioinnit, joiden jälkeen voi jo huokaista helpotuksesta :). Viime viikolla minua vaivasivat myös lievät univaikeudet, minkä takia olin aika väsynyt töissä. Niistä on kuitenkin päästy jo yli eli olo on jo vähän pirteämpi. Toisaalta koen tässä koko ajan pientä turnausväsymystä eli tiedän, että heti kun pääsen takaisin Suomeen, tulen kipeäksi. Tähän mennessä flunssat on estetty Finrexin:in avulla, mutta ei sitä stressin purkaus flunssaa vain voi loputtomiin estää.

Edellisenä viikonloppuna lähdin taas Shanghaihin, jossa nyt odotti myös muita matkailemaan tulleita sukulaisiani. En ollut ostanut lippuja etukäteen, vaan olin varautunut kiinaksi kirjoitetulla lapulla, jossa kerrotaan mitkä liput haluan. Aikataulut olivat kuitenkin vaihtuneet ja lipunmyynti ei ollutkaan vielä auki. Lippuautomaatit olisivat vaatineet tietynlaisen ID-kortin eli passi ei käynyt. Onnistuin näyttämään kuitenkin tarpeeksi pitkää naamaa, jotta minulle ostettiin lippu seuraavaan junaan jonkun toisen korttia käyttäen. Pääsin siis lopulta ihan kätevästi Shanghaihin asti ja tämä juna oli vielä nopeampi vuoro kuin se mitä olin aikaisemmin käyttänyt.

Lauantaina päivämme Shanghaissa kului räätälimarkkinoilla, jossa pystyi teettämään haluamiaan vaatteita mittatilaustyönä. Paikka oli kolmikerroksinen ja täynnä pieniä pisteitä, erilaisine kankaineen ja vaatemahdollisuuksineen. Asiakkaan tuli valita malli sekä kangas, minkä jälkeen ompelija otti mitat. Vaatteista otettiin etukäteismaksu ja loppusumma maksetaan sitten kun vaatteet haetaan parin päivän kuluttua. Hinnat eivät olleet tietysti ollenkaan pahoja, esimerkiksi farkut maksoivat noin 30 euroa. Itse en ostanut mitään, mutta katselin kun muut shoppailivat :)

.
Lauantai-iltana lähdimme katsomaan ”ERA- Intersection of Time” sirkusta. Tämä sirkus on akrobatiasirkus eli eläimiä ei näkynyt. Näytös pyörii kuulemma päivittäin eli esiintyjillä on varmasti aika rankkaa. Taitavia he kaikki tietysti olivat ja en voi kuvitellakaan kuinka paljon heidän on täytynyt harjoitella joitakin tekemistään tempuista. Esimerkiksi yhdessä numerossa teräksisen pallon sisään meni lähes 10 MOOTTORIPYÖRÄILIJÄÄ ajelemaan pallossa ympäriinsä yhtä aikaa. Osa tempuista taas oli jopa liian hurjia ja katsominen teki jo vähän pahaa, koska ne olivat oikeasti hengenvaarallisia. Kokonaisuutena sirkus oli hieno elämys, vaikken valitettavasti pysty itse temppuja kuvailemaan tämän paremmin tai laajemmin.

Sunnuntaina vuorossa oli sitten maailman hienoimmaksi kutsuttu brunssi. Eli lähdimme yhdentoista jälkeen Westin hotelliin, jonka alakerrassa tämä brunssi tarjoillaan. Valittavana oli mielettömän laaja valikoima ruokalajeja, jotka olivat saaneet vaikutteensa esimerkiksi Kiinasta, Meksikosta ja Italiasta. Tarjolla oli erilaisia mereneläviä hummereineen, jälkiruokia lettuineen ja kaiken sitten kruunasi aito shamppanja. Tilaisuus kesti yli kolme tuntia ja sisälsi myös muun muassa upeasti soitettua klassista musiikkia ja laulettua oopperaa sekä muita tanssi- ja akrobatiaesityksiä. Tyyris tilaisuus, jos joka sunnuntai kävisi, mutta ainakin tuli syötyä ihan koko rahan edestä!

Kotimatka takaisin hotelliin sujui hyvin ja työviikko on jälleen edennyt yli puolenvälin. Ensi viikonloppuna (21.-22.4) lähden jälleen, luultavasti viimeistä kertaa, Shanghaihin. Tällä kertaa vuorossa on Financial Tower ja Oriental Pearl Tower sisältä päin sekä kiinalaista ruokaa, ravintolassa, jonka nimeä en tähän hätään muista (mutta, joka on taas varmaan ainakin jostain näkökulmasta kuuluisa Shanghaissa). 

p.s. Liitteenä kuvia kaikista niistä hienoista puutarhoista, joissa olen käynyt

Hangzhou

Lähdin edellisenä viikonloppuna käymään Hangzhoussa, joka on yksi Kiinan kahdeksasta muinaisesta pääkaupungista maan historiassa. Hangzhoun kulttuuri voidaan jäljittää 8000 vuoden päähän ja se on nykyään Zhejiang:in maakunnan pääkaupunki. Sain esimieheltäni kehotuksen lähteä tutustumaan paikkaan ja mainitaanhan se myös Suzhoun rinnalla maan päälliseksi taivaaksi. Ennen lähtöäni odotin kaunista ja rauhallista kaupunkia sekä erityisesti West Lake:a, joka on Hangzhoun kuuluisin nähtävyys.

Lähdin matkaan aikaisin lauantai-aamuna Suzhoun juna-asemalta. Matka kesti noin puolitoista tuntia ja sujui ihan mukavasti pääsykoekirjaa lukien. Alkuun jännitin eniten taksimatkaa asemalta hotellilleni, mutta lopulta kävi ilmi, että se sijaitsi aivan West Lake:n vieressä keskeisellä paikalla. Sisäänkirjautuminen ei ollut kaikista helpoin juttu, kun vastaanottotyttö ei osannut yhtään englantia. Sain lopulta avaimet ynnä muut haltuuni, mutta esimerkiksi passia minulta ei kysytty varmaankin juuri tuon kielimuurin vuoksi. Huoneeni ei ollut ihan Marriott-tasoa ja sänky oli aivan uskomattoman kova, mutta ihan kelpo kuitenkin hintaansa ja sijaintiinsa nähden J. Eikä minun tarvinnut tehdä siellä muuta kuin nukkua.

Lähdin heti katsomaan West Lake:a, jonka ympärille koko kaupunki on oikeastaan rakentunut. Ympäristö oli todella kaunis ja erityisesti kaikki vaaleanpunakukkaiset puut (kasvitietous ei ole ihan hallussa!) ansaitsivat tulla kuvatuksi. Ilma oli kuuma ja kävelin siksi ympäriinsä aika rauhallisesti myös Wulin Square:a kohti (ostoskatu). Englanninkielisen kartan sain haltuuni vasta tällä kadulla, mikä helpotti kiertelyä tietty huomattavasti. Palasin iltapäivällä käväisemään hotellilla, mutta ikkunaton huoneeni ei onneksi houkutellut kovin pitkään oleskeluun.

 Alkuillasta lähdinkin tekemään uutta kierrosta ympäristöön. Kävelin jälleen West Lake:n rantaviivaa ja löysin muun muassa vahingossa Marco Polon patsaan, josta olin kyllä kuullut etukäteen. Tutkimusretkillään silloin aikoja sitten, hän oli omistanut kirjassaan ”The Travels of Marco Polo” Hangzhoulle kirjan pisimmän luvun ja kuvasi kaupunkia muun muassa näin: ”the most beautiful and magnificent city in the world”. Näissä tunnelmissa ihailin auringonlaskua ja hiljalleen syttyviä valoja. Jatkoin matkaani Wushan Square:lle sekä Zhongshan Road:ille, joka on vanha ja historiallinen (ja yllättäen Kiinan kansallinen nähtävyys) ostos- ja kävelykatu. Katu oli täynnä pieniä kojuja, jotka myivät koruja, koristeita, laukkuja ja muuta pikkutavaraa. Yksi teetä myyvä pikkukahvila kiinnitti myös huomioni, koska olen ihan varma, että olen nähnyt saman (tai samantyylisen) paikan joskus telkkarissa J. Teenkaatajat sekoittelivat teetä perinteisillä tekniikoilla, joihin pitää valmentautua vuosia.

Katu oli ihanan tunnelmallinen illalla ihmisjoukkoineen ja ehkäpä reissuni paras osa. Suuntavaistoni myös toimi suhteellisen hyvin, kunnes oli aika lähteä takaisin hotellille. Kävelin pitkään katuja pitkin ja tunnistin paikkoja, mutten ollut kuitenkaan enää aivan kartalla, joten oli turvallisempaa ottaa taksi. Sunnuntai olikin sitten jännempi päivä. Kärsin hieman edellisen päivän aiheuttamista rakkuloista, joten aamu- ja iltapäivä kuluivat kahviloissa istuskellen ja lopulta kävelin Hangzhoun rautatieasemalle. Ohitin kuitenkin Suzhoun juna-aseman, jolla minun olisi pitänyt jäädä pois! Taulussa luki ensin toinen asema, joten kun huomasin, että siinä lukikin oma asemani, suustani pääsi suomeksi ”apua!”, kun ovet sulkeutuivat edestäni. Sydän pomppasi aika lailla rinnasta, mutta onneksi ei ollut vielä myöhä ja henkilökunta auttoi minua pääsemään takaisinpäin oikealle asemalle. Ensimmäiset tunteet olivat aika kaameat, mutta onneksi selvisin ehjänä takaisin hotellille vain noin puolta tuntia myöhemmin kuin mitä olisin oikealla junalla ollut J.

Koen, että suhteessa matkani pituuteen näin kaupungista ihan kiitettävästi ja matka oli ehdottomasti tekemisen arvoinen yksinkin. Olisin ehkä voinut selvittää kaupungista vähän enemmän etukäteen, mutta hyvin se näinkin sujui ja olen onneksi onnistunut löytämään ”tärkeitä paikkoja” usein aika sattumalta J. Seuraavaksi matka käy jälleen Shanghaihin, jossa näen myös matkailemaan tulleita sukulaisiani.

Aika rientää

Nyt on ohitettu puoliväli ja viikot etenevät nopeasti. Lähes kaikki tulevat vapaapäivät on jo suunniteltu ja työtkin tuntuvat jo tutuilta. Tässä vaiheessa pystyn jo analysoimaan sitä, miltä alussa tuntui: hirveältä! Eli ensimmäinen viikko oli aivan äärimmäisen rankka ja vaikea. Uusi ympäristö ja edessä oleva urakka täällä Kiinassa tuntui raskaalta. Pääsin siitä kuitenkin yli J. Tällaisen saman kokemuksen joutuu käymään läpi varmasti jokainen uuteen maahan tuleva (ja muutenkin uusiin haasteisiin tarttuva), ennen kuin pääsee tavoista jyvälle. Vinkkini siis on, ettei kannata pelästyä alun vaikeuksia, vaan yrittää tsempata itseään läpi rankkojen päivien ja uskoa siihen, että tilanne kyllä helpottaa! Nyt tunnen oloni jopa kotoisaksi täällä Suzhoussa ja niitä uusia hetkiä tarjoavat toiset kaupungit. Nyt viikonloppuna lähden Hangzhouhun ja vähän jo jännittää löydänkö varaamani hotellin ynnä muuta, mutta eiköhän se siitä lopulta luonnistu.

Olen tällä viikolla jälleen palannut MoMo Cafe:seen, mistä pidän. Executive Lounge oli turhan hiljainen paikka minulle, mutta en toisaalta tiedä menenkö sinne vielä uudestaan.  Kuluva viikko on myös hyvin leppoisa, koska monessa maassa on pääsiäinen ja täälläkin oli nyt keskiviikkona 4.4 Tomb Sweeping Day. Kyseinen päivä on Kiinan kansallinen vapaapäivä, joten minäkin sain yhden ylimääräisen vapaan tälle viikolle: kiertelin katsomassa Canglang Paviliong:in ja Joyos Garden:in. Tämän lomakauden takia hotellin vierasmäärä sen kapasiteetista on siis vain noin 35%, eli päivät ovat hiljaisia. Toivottavasti rauhallisuus antaa edes hieman energiaa tuleville viikoille, koska minun tulisi kirjoittaa opinnäytetyötäni. Eli päivisin en voi vähään aikaan pelkästään ottaa rennosti, vaan koulutyöt pitää hoitaa alta pois. Kohtahan on myös arviontien aika ja sitten alkavat kaikki yo-merkonomin opintoviikot olla kasassa J.

Edellinen vapaa viikonloppu oli taas omistettu Suzhoulle ja niille monille Maailman Perintökohteille, joita täältä löytyy. Vapaa-aikana kävin Suzhoun museossa, Humble Administration Garden:issa, Lion Grove Garden:issa sekä Master-Of-The-Nets Garden:issa. En ollut aivan “museo-tuulella”, joten käyntini siellä oli aika nopea (mutta, se oli sentään ilmainen). Nuo kaikki kolme puutarhaa taas ovat kuuluisia niin Suzhoussa kuin Kiinassakin ja niistä Humble Administration on ehkäpä se tärkein (ja selvästi isoin). Kierreltyäni näitä puutarhoja nyt jo kymmeniä, huomaan niiden samankaltaisuuden. Kaikki ovat tietysti kauniita, mutta olisin voinut ehkä jakaa näitä käyntejäni hieman tasaisemmin työssäoppimisajalleni J. Toisaalta alussa sää ei ollut vielä hyvä ja aikaa ei ole hirveästi enää jäljellä. Huhtikuun puolessa välissä myös sisäänpääsymaksut nousevat hieman kesän peak-ajaksi.

Kävin lauantaina 31.3 myös Suzhoun eläintarhassa, jossa oli niin kirahvi, norsu kuin kissaeläimiäkin. Aika ahtaat oltavat eläimillä tuntui olevan ainakin Korkeasaareen verrattuna. Ihan mukava oli silti kulkea ympäriinsä ja ottaa kuvia. Innostuin myös ensimmäistä kertaa shoppailemaan! Nyt, kun kadut ovat tuttuja huomaa helpommin paikkoja, joissa ei ole vielä käynyt ja halvemmat paikat erottuvat selkeämmin. Myös tuliaisia on kiva ostaa, vaikka toisille on helpompi löytää sopivaa tavaraa kuin toisille. Vanha kaupunki on tunnelmallinen, mutta samalla erittäin suosittu paikka, jossa ihmisiä riittää. Bussimatkat taas täällä lämmössä ja tungoksessa eivät ole niitä miellyttävimpiä, mutta eivät kiinalaisetkaan tunnu niistä välittävän!

Seuraavaksi juttua tulee sitten varmaan Hangzhoun matkasta, kunhan vain selviän ehjänä takaisin!