Kulttuurishokin aineksia

 

Uskon kokeneeni lievän kulttuurishokin täällä Kiinassa. Ehkä nyt kolmen viikon jälkeen sen aiheuttaa kiinalaisten tapa toimia joissakin tilanteissa. Tarkoitan lähinnä ihmisten suoruutta eli asioiden erilaista ilmaisutapaa: on vaikea tietää ollaanko minuun joskus erittäin tyytymättömiä vai kerrotaanko kaikista pienistäkin asioista vain niin suoraan. Työtehtävieni muuttuessa koen varmasti vielä lisää erilaisia toimintatapoja ja uudet ihmiset luovat aina uusia haasteita. Suurin osa huomioimistani asioista ovat sellaisia, joihin olin jo etukäteen valmistautunut, mutta jotka itse koettuina konkretisoituvat. Jotkut ”kiinalaiset jutut”, joista niin usein olen kuullut eivät ole kuitenkaan vielä toteutuneet: kiinalaiset eivät ole esimerkiksi halunneet kuvaan kanssani, eivätkä he suuremmin ole tuijotelleetkaan :D. Alla on listattuna kuitenkin muutamia alkutaipaleen huomioita.

1. Kiinalaiset todella hymyilevät paljon, erityisesti silloin, kun he eivät ymmärrä minua. Yllättävää on se, että heidän naurahduksistaan pystyy huomaamaan välillä hermostuneisuuden tai turhautumisen. He eivät siis peittele tunteitaan niin tarkasti kuin olin käsittänyt.
2. Työtoverini osaavat onneksi puhua yllättävän hyvin englantia, kaikki managerit jopa loistavasti. Vähemmän kielitaitoiset vaihtavat kuitenkin mielellään kiinaan, kun he tarkastavat toisiltaan, jos toinen heistä ymmärtäisi. He ovat tottuneet minuun nopeasti ja aloittavat keskustelua myös itse. He haluavat kuitenkin usein pahoitella englanninkielen taitoaan, vaikkei siinä olisikaan mitään vikaa. 
3. Kiinalaiset todella myös osoittelevat: välillä on epämukavaa, kun sormi osoittaa minua, mutta kieli on kiina. Silloin en voi tietää, teenkö nyt jotain tyhmää vai onko kyse jostain aivan muusta (ensimmäinen vaihtoehto on ehkä se todennäköisin).
4.  Suoruus on sekä mukavaa että vaivaannuttavaa. Kansainvälisille asiakkaille pyritään tietysti olemaan hyvin korrekteja. Työntekijöille annettava palaute on aina välitöntä: minuun kuitenkin suhtaudutaan ymmärrettävästi paljon pehmeämmin.
5.  Paino tuntuu myös olevan tärkeä asia: ihmiset sanovat suoraan, jos kokevat olevansa hieman lihavia. Täällä en koe painontarkkailun olevan kuitenkaan fanaattista ruokavalion karsimista (=länsimaiden erhe).
6. Työnteko ja ajatusmaailma työstä ovat ehkä ne hämmentävimmät piirteet tähän mennessä. Tiesin, että kiinalaiselle tulee aina kertoa tarkkaan hänen toimenkuvansa. Se oli kuitenkin yllätys, että jos kyselen töitä, niitä ei oikeastaan sitten ole. Kukaan ei tunnu haluavan jakaa omia töitään, etteivät he itse vain joudu toimettomiksi. Parempi on olla kyselemättä ja tehdä itse edes pieniä hommia.
7. Esimiesten kunnioitus on tietysti tärkeää, muttei samanlaista kuin odotin. Ravintolan esimies esimerkiksi tuntuu olevan erittäin sinuttelevissa väleissä kaikkien työntekijöiden kanssa. Koko hotellin johtaja ja operatiivinen päällikkö taas kulkevat joka paikassa, mutta heihinkään ei suhtauduta pelokkaasti. Työntekijät eivät halua kuitenkaan usein tuoda omia ehdotuksiaan esille vaan noudattavat ohjeita tunnollisesti.
8.   Kiinassa todella tehdään töitä. Esimiehet tuntuvat ainakin olevan paikalla aamusta iltaan. Myös työkaverini Kidd kertoi tekevänsä ensin noin 8 tuntia virallista työaikaa ja päälle vielä 4 tuntia palkatonta lisätyötä!

Täytyy vielä korostaa kiinalaisten suhdetta työhön. Kolmen viikon jälkeen huomaan, että työntekijöille on välillä vaikeaa ryhtyä omatoimiseen työhön: eli jos toisessa paikassa on kiirettä, esimiehen tulee sanoa niille ei-niin-kiireisille, että apua tarvitaan toisessa paikassa. Helposti myös kangistutaan kaavoihin (vaikka niin käy ehkä kaikkialla), mutta minulta halutaan kuitenkin selvästi palautetta. Onkin välillä turhauttavaa, jos pää lyö vähän tyhjää ja ehdotuksia pitäisi antaa. Toisaalta tämä voi synnyttää minussa uudenlaista rohkeutta kertoa kaikista pienistä jutuista eikä kierrellä ja kaarrella (välillä suomalaiseen tyyliin). 

Kulttuurishokkia on siis koettu näin kolmen viikon jälkeen työympäristössäni. Minua ei kuitenkaan häiritse esimerkiksi ihmispaljous tai tungos kaduilla ja busseissa, jonka osa kokee hyvin ahdistavaksi. Ahtaanpaikan kammoisella ei siis olisi niin mukavat oltavat. Suzhou on onneksi suurkaupunki, jossa asuu suhteellisen paljon myös esimerkiksi suomalaisia, mikä tekee tästä paikasta huomattavastihelpomman paikan länsimaalaisella elää. :D

 

Viikonloppu Shanghaissa!

Ihanaa, sain vihdoin ensimmäiset vapaapäivät. Kyllä tuntui rankalta tehdä töitä 10 päivää putkeen suoraan Kiinaan tulon jälkeen. Nyt viikot varmaan asettuvat paremmin uomiinsa ja viikonloput ovat yleisesti ottaen vapaana. Tulevien viikkojen suunnitelmissa on tavata täällä Suzhoussa asustelevia toisia suomalaisia työssä oppijoita ja kierrellä ympäriinsä nähtävyyksien parissa. Minut on myös kutsuttu kuun lopussa työkavereitteni illanviettoon, joka ilmeisesti sujuu muun muassa kiinalaisen ruuan ja karaoken merkeissä J.

Huvittaisiko mennä parturille?

Lähdin edellisenä viikonloppuna siis Shanghaihin. Junaliput sain ostettua kätevästi hotellini kautta vaivaista 1,5€ palvelumaksua vastaan. Päivä alkoi jälleen aikaisella herätyksellä, kun lähdin klo 7 taksilla yhdelle Suzhoun juna-asemista. Alkuun matkustus jännitti, mutta asema olikin pieni ja erittäin selkeä englanninkielisine kyltteineen. Matka junalla kesti vain 25 minuuttia ja Shanghain puolella tätini olikin minua vastassa näin ensimmäisellä kerralla. Matka taksilla ei ole tulevaisuudessakaan kuitenkaan hankala, koska aseman alla on iso ja turvallinen taksiasema.

Näköala Bundilta

Minä ja serkut

Perinteisempää menoa

Shanghain Pudongiin saavuttuamme vaihdoimme sukulaisteni kanssa kuulumisia ja puolen päivän aikaan he lähtivät esittelemään minulle kaupunkia. Parasta tällaisissa ”oppaissa” on se, ettei turhaa aikaa mene haahuiluun ja eksymiseen, vaan kaikki paikat löytyvät nopeasti ja tarinatkin tulevat tutuiksi. Lauttamatka Puxiin Pudongista (Shanghain vierekkäiset kaupunginosat) johtikin meidät suoraan arkkitehtuuristaan kuuluisalle Bundin kävelykadulle, josta muun muassa aukeaa näköala Helmitornille (Oriental Pearl Tower) ja Financial Towerille. Financial Tower on tällä hetkellä maailman kolmanneksi korkein rakennus ja yksi Shanghain tärkeimmistä nähtävyyksistä. Vielä ei ollut aikaa vierailla näiden rakennusten sisällä, mutta sen ehtii sitten myöhemmin keväällä J.

Taiji

Matka Bundilta jatkui suoraan Nanjing Road:ille, eli Shanghain pääostoskadulle, joka on maailman pisin (6 km) ja kiireisin yli miljoonalla päivittäisellä vierailijallaan. Käväisimme kahvilla heti kadun alkupäässä olevassa Peace Hotel:issa. Se on yksi Shanghain vanhimmista hotelleista ja ehkäpä maailman kuuluisin sen Jazz-ravintolasta, jossa edelleen soittaa alkuperäisiä (n.80-vuotiaita) jazzin kulta-ajan muusikoita. Kävelimme rauhassa katua People Square:lle asti, jossa hyppäsimme metroon mennäksemme takaisin Pudongin puolelle.  



Ankeriasta Teppanyakissa

 
Suuntasimme metromatkan jälkeen suoraan jalkahierontaan, joka teki kyllä erittäin hyvää jaloilleni, jotka olivat joutuneet sietämään liian pieniä kenkiä (uudet on onneksi jo ostettu!). Itse kokeilin myös kuppausta, jossa pieneen lasipurkkiin tehdään tulella alipaine, joka saa jalkojen verenkierron paranemaan. Oli mukava, ajoittain ehkä kivulias kokemus, mutta varmasti hyödyllinen. Hieronnasta suuntasimme melkein heti syömään Teppanyakkiin (=japanilainen ravintola), jossa ruokalistalta valitaan syötävät (sushia, salaattia, paistettua riisiä, nuudelia ym.) ja lihat kokki paistaa edessämme olevalla hellalla ja laittaa ne suoraan lautasillemme. Hirveästi olin kuullut lähipiiristä kehuja tästä ravintolasta ja se kyllä täytti kaikki odotukset J.

Pyykit ja kapeat tiet

Sunnuntaina myöhäisen herätyksen jälkeen, lähdimme jälleen Puxin puolelle. Kuljimme kiinalaisten omien asuinalueiden kautta, jotka todella ovat eri luokkaa kuin meillä Suomessa: pyykit roikkuvat narulla kapeiden kujien välissä, kanat ovat ahtautuneet pieneen häkkiinsä ja väläykset asuntojen sisätiloista kyllä aiheuttavat jonkinasteisen piston sydämessä. Ilmeisesti nämä asunnot olivat vielä täysin keskiluokkaisten ihmisten taloja eli en pysty edes kuvittelemaan millaista huono-osaisten elämä sitten mahtaa olla.

Reittimme kulki kiinalaisten suosimille kaduille (Vanhaan kaupunkiin), joissa myytiin esimerkiksi räätälinpalveluja, kenkiä, erilaisia koruja ja hiuskoristeita, syötävää ja muuta (krääsääkin). Hinnat olivat tietty alhaisia, mutta vielä en ollut shoppailutuulella J. Vierailimme myös Shanghain temppelissä, jossa Kongfutse uskontoa harjoittavat esimerkiksi polttavat suitsukkeita. Temppelin kiertämisen jälkeen suuntasimme Yu puutarhaan, joka on jo yli 300 vuotta vanha ja kuuluisa siitä, että se on rakennettu aikoinaan yksityispuutarhaksi. Lopuksi kiersimme vielä pahat henget karkottavan Siksak-sillan.

Hedelmävartaita Vanhassa kaupungissa

Matka Shanghaihin oli todella kokemisen arvoinen ja ehdin nähdä lyhyessä ajassa jo kaikenlaista ”tärkeää” J. Paluumatka sujui myös jouhevasti sunnuntai-iltana, mikä antoi vielä viimeisen turvallisuuden tunteen seuraavia matkoja ajatellen. Kuluva työviikko on lähtenyt paljon piristyneempänä käyntiin. Vielä yritän kuitenkin etsiä ratkaisua aamuvuorojen aikatauluun, ettei sitä tekemättömyyden tunnetta vuoron loppupuolella tulisi J.

Lähiympäristöön tutustumista

Jesss, sain Facebookin ja Blogspotin toimimaan! Kiitos paljon avusta toiselle Kiinaan tulevalle työssäoppijalle, joka on hieman tehokkaampi näissä asennusasioissa J. Kaikkien kommunikointikanavien pitäisi nyt siis olla auki. On kyllä ihan erityisen kivaa puhella Skypen kautta Suomeen, tunteitaan ja kokemuksiaan saa silloin purettua kaikista aidoimmalla tavalla.

Bussissa-yksin :)

Minulla ei ole vielä ollut yhtään kokonaan vapaata päivää, minkä takia reissukokemukseni ovat vielä hyvin vähäisiä. Työskentelin ravintolassa poikkeuksellisesti(?) nyt ensimmäisenä viikonloppuna (11.-12.2), koska lauantain lounaasta ja sunnuntain aamiaisesta oli odotettavissa hyvin kiireisiä. Lauantai todella oli sitä, kun parisataa kiinalaista tuli nauttimaan buffet-lounasta. Kiinalaiset ryntäsivät sisään ja valtasivat alueen, työntekijöiden tehtävänä oli koko ajan tarkkailla tyhjiä, pois kerättäviä astioita ja puhdistaa pöydät uusille asiakkaille. Tästä aamusta pidin itse, koska koko ajan sai tehdä jotain ja olla avuksi. Oli myös hauskaa seurata äänekkäästi ja nopeasti syöviä asiakkaita, jotka näyttivät hotkivan kaikki päivän kalorit kerralla J. Ideana oli ilmeisesti ottaa buffettiin sijoitetuista rahoista kaikki irti!   

´Pyöriä vuokrattavana

Valoissa sekuntikellot

Lauantaina töiden jälkeen suuntasin ensimmäistä kertaa itse lähimpään hyvin pieneen kauppakeskukseen. Otin tavallaan ensiaskeleita kerätäkseni uudenlaista rohkeutta ja uskallusta: sitä tarvitaan maassa, jossa ei ymmärrä kirjoitusmerkkejä J. Nyt tuntuu, että paikka on aivan vieressä, mutta silloin matka oli henkilökohtainen voitto! Kiertelin rauhassa paikan muutamat kerrokset ja tutkin sen ympäristöä. Eniten aikaa kului ruokakaupassa (tietysti), jossa ”hämmästelin” Suomeen verrattuna niin erinäköisiä tuotteita. Omasta mielestäni ruokakaupat ovatkin aina niitä mielenkiintoisimpia, koska yleensä paikan eksotiikka tulee parhaiten esille niissä. Söin myös ensimmäistä kertaa ulkona, kohteena oli suomalaiselle aina yhtä eksoottinen Subway J.

Kanaa ja riisiä InCity:ssä

Sunnuntaina kaksi työkaveriani, Olivia ja May (heidän länsimaalaiset nimensä), tarjoutuivat esittelemään minulle lähiympäristön muutaman ostoskeskuksen. Lähdimme matkaan heidän töidensä jälkeen noin kello 16 ja oli loistavaa saada matkustaa bussilla ensimmäistä kertaa. Matkat olivat todella lyhyitä, mutta antoivat kuitenkin varmuutta tehdä pidempiäkin matkoja. Ensimmäisestä ostoskeskuksesta ”InCity Plaza” löytyy perus vaatekauppoja ja erilaisia ravintoloita, mutta myös muun muassa elokuvateatteri ja pelihuone. Ehkäpä käyn jossain vaiheessa katsomassa ”Mission Impossible 4” J. Jatkoimme matkaamme vielä hieman pidemmälle seuraavaan ostoskeskukseen, jossa ostimme minulle Suzhoun matkakortin bussimatkoja varten (ja halvaksi tuli). Halusimme Olivian ja Mayn kanssa myös käydä syömässä, joten matkamme kulki ravintolaan ”Dumplings”, jossa nimensä mukaisesti söimme dumplingseja (mykyjä?) sekä lihanuudelikeittoa. Onneksi olin harjoitellut jo kotona syömäpuikkojen käyttöä, koska muuten tilanne olisi ollut aika toivoton: tytöt saivat jo nyt vähän naureskella minulle J.  

Courtyard by Marriott

Maanantaina ja tiistaina keräsin voimani ja lähdin itsenäisesti kiertelemään lähialueita. Tiistaina ”löysin” läheisen Jinji-järven luokse ja selvitin, miten päin jättimäistä karttaani oikein tulisi lukea. Yritin napsia mahdollisimman paljon kuvia, vaikka ilma olikin aika harmaa (mutta piristävä). Maanantain iltavuoro oli myös ihanan hektinen, eli sain olla lähes koko ajan työn touhussa. Tiistaina päivällä taas suuntasin minulle kartalta näytettyyn kauppakeskukseen, joka oli kuulemma alueen suurin ja edullisin. Matkaan kului puolisen tuntia, opittuani reitin.

Loppuviikko sujuu hieman väsyneissä merkeissä, koska vapaapäiviä ei tosissaan ole vielä kertynyt. Erityisen kovalla rasituksella ovat jalat, jotka joutuvat kestämään hieman epämukavia ballerina-kenkiä lähes 8 tuntia päivässä. Odotan kuitenkin innolla tulevaa vapaata viikonloppua, lähden silloin vierailemaan Shanghaihin! Vielä pitää tietysti selvitellä kaikenlaista esimerkiksi junalippuihin liittyen, mutta eiköhän niihin saa hotellista apua J.

Seidi

Osa 2

Täällä ollaan!

Täytyy ihan ensiksi sanoa, että tällä hetkellä Facebook ja Blogspot eivät toimi täällä Kiinan puolella. Tuntien omat tekniikkataitoni, en voi kyllä sanoa, että olisi ollut erityinen yllätys, etteivät unblock-asetukseni tehneetkään tehtäväänsä. Täytyy kuitenkin kiittää kaikkia mahdollisia luonnonvoimia siitä, että sähköposti ja skype lähtevät käyntiin hienosti. Olisi aika yksinäistä, jos läntinen maailma olisi täysin ulottumattomissani. Eli yhteyksistä johtuen nämä tekstit tulevat tänne blogspottiin perheeni avustuksella Suomesta käsin. Ulkoasun hienous tai huonous ei siis ole vastuullani, ainakaan hetkeen  :). 


Lentopäivä koitti siis maanantaina 6.2. Pieni jännitys sai vallan tietysti samana päivänä. Hyvästelyt ennen turvatarkastukseen menoa aiheuttivat olon suuresta tuntemattomasta. Jännityksen huomasi myös paniikista, kun luulin lukittaneeni puhelimeni pin-koodin ennen koneeseen menoa :). Lento kesti ruhtinaalliset yhdeksän tuntia, mutta sujui kuitenkin huomattavan sujuvasti Finnairin tarjoaman henkilökohtaisen viihdekeskuksen ansiosta. Eihän Johnny Englishin, Glee:n ja hyvän musiikin seurassa vain voi kyllästyä.



Lentokentällä Shanghain puolella minua oli vastassa autonkuljettaja, joka ei ollut niitä puheliaimpia. Hiljainen automatka aiheuttikin sitten väsymystä, kun kello oli Suomessa vasta noin 4.00 aamulla. Päästyäni hotellille Suzhoussa sain heti lukea ja täytellä sopimuksia, jotka koskevat harjoitteluani. Tähän perään söin lounasta hotellin MoMo Cafessa, joka tarjoaa kansainvälisiä (tuttuja) ruokia.
Lounaan jälkeen sain viettää pari tuntia huoneessani, joka on sama sitten seuraavat 3,5 kuukautta. Huoneessa on kaksi isoa sänkyä, iso telkkari ja erittäin siisti kylpyhuone, luulisi kelpaavan :).

Lyhyt vapaa-aikani oli pakko viettää nukkuen, koska muuten olisin nukahtanut pystyyn. Kello 14 tapasinkin itseni ikäisen pojan Kidd:in, joka esitteli minulle hotellin tilat ravintoloineen ja kuntokeskuksineen, sovitin hotellin työvaatteita ja lähdimme avaamaan pankkitiliä kohtuullista harjoittelijan korvaustani varten. Matka pankkiin tehtiin Kidd:in mopolla (niillä kuuluisilla kiinalaisilla), ilman kypäriä, välillä liikenteen seassa siististi pujotellen. Illalla lähes rojahdin sänkyyn päivän rasituksista väsyneenä .

Toisena päivänä alkoivat työt. Teen ensimmäisen reilun kuukauden ajan töitä hotellin ravintolassa MoMo Cafessa, joka toivoo minun keskittyvän länsimaisiin asiakkaisiin. Tavoitteenani on luoda heihin yhteys, jotta he tuntevat olonsa kotoisemmaksi. Teen ainakin alkuun sekä aamu- että iltavuoron päivän aikana: aamuisin johdatan asiakkaat aamiaiselle pöytiin kello 7-11 välisenä aikana ja iltaisin otan asiakkailta tilauksia sekä keskustelen mukavia heidän kanssaan noin kello 17.30-21.30. Minun tulee opetella keskustelemaan englanniksi luontevalla tavalla, mikä tuntuu alkuun haastavalta tällaiselle ei-joka-tilanteessa-puheliaalle suomalaiselle. Myös itse ravintolatyö kehittää minulle uusia taitoja, kuten tarjottimen ja astioiden käsittelyä sekä ulkomuistia (tilauksiahan ei saa kirjoittaa paperille!).

Ravintolajakson jälkeen siirryn hotellin vastaanottoon, jossa työskentelen todennäköisesti lopun harjoitteluaikani. Suunnitelmat ovat kuitenkin itselleni vielä aika epäselviä eli niistä on nyt turha kertoa enempää :). Saan ehkäpä tänä iltana (perjantai 10.2) tietää tarkemmin seuraavien viikkojen työ- ja vapaapäivistä, minkä jälkeen alan jo suunnitella Shanghain vierailua tätini luokse.
Tekstistä ei tällä kertaa tullut kovin jäsennelty, mikä kuvastaa täysin tämän hetken fiiliksiäni! Nyt kolmantena työpäivänä alan jo ymmärtää kiinalaisten tapoja paremmin ja mielialat eivät vaihtele niin usein. Ensimmäiset pari päivää vaativat niin paljon henkisesti, että oli hieman ”mitä mä teen täällä” –olo. Nopeasti on kuitenkin alkanut helpottaa ja jokainen tieto kiinalaisten puolelta antaa varmuutta omasta reviiristä.

Seidi

Pari päivää lähtöön..

Tässä sitä nyt ollaan, merkonomin opinnot ovat viimeistä uurastusta vaille valmiina. Ensi maanantaina 6.2 meillä MERCURIA:n YO2-luokalla alkaa 3,5 kuukautta kestävä työssä oppiminen. Juuri kulunut viikko on todennäköisesti viimeinen ”koulumainen” työviikko monelle meistä ja työelämään siirtyminen on jo usean seuraavana tavoitteena. Kaikki ovat innoissaan tulevasta keväästä, vaikka pientä jännitystä on jo havaittavissa. Harjoittelupaikat ovat tänä vuonna haastavampia ja moni hermoilee senkin takia. Iloisin mielin olemme kuitenkin lähdössä keräämään viimeisiä opintoviikkojamme, työstämään opinnäytetöitämme ja oppimaan rutkasti uusia asioita. Ainakin toivon mukaan :).

Omaa työssä oppimistani lähden suorittamaan Suzhouhun, Kiinaan(!). Olin ollut innostunut Kiinaan lähdöstä jo pari vuotta sitten opintojen alkaessa, kun tätini muutti perheineen Shanghaihin. Shanghaihin lähtö ei lopulta onnistunut, mutta sain uuden mahdollisuuden lähteä Aasiaan viime syyskuussa. Koulumme kv-koordinaattori väläytti luokallemme ideaa Kiinasta ja muutamien viikkojen pohdiskelun ja epäröinnin jälkeen päätin käyttää tämän loistavan tilaisuuden hyväkseni.

Syys-lokakuussa tehty päätös lähteä ulkomaille työharjoitteluun ei tuntunut vielä konkreettiselta, koska neuvottelut ja palaverit kohdemaiden kanssa vievät aina oman aikansa. ”Kiinan tavat” tulivat lisäksi heti esille, kun minua pyydettiin lähettämään CV:n kasvokuvan lisäksi myös kokovartalokuva kelpoisuuttani arvioitaessa ;). Ennen joululomalle lähtöä sain kuitenkin varmistuksen Kiinan matkasta: paikka oli, mutta itselläni ei vielä mitään tietoa itse työstä tai muistakaan käytännöistä. Onneksi heti tammikuussa, viimeisen jaksomme alettua, minuun otettiin yhteyttä tulevasta harjoittelupaikastani. Sain yhteyshenkilöltäni paljon tietoa sekä vahvistuksia ja kuukauden päässä häämöttävä lähtö alkoi vihdoin tuntua todelliselta.

Lähden siis Suzhouhun, joka sijaitsee Jiangsun maakunnassa aivan Shanghain tuntumassa. Harjoittelupaikkani on hotelli Courtyard by Marriott Suzhou ja työnimikkeeni on ”management trainee” heidän ”Front Office” osastollaan. Etukäteen saamani tiedot tulevista työtehtävistäni sopivat hienosti koulumme vaatimuksiin harjoittelupaikkojemme laadusta ja ammattitaidon osoittamisesta. Kansainvälinen kauppa hoituu kansainvälisten asiakkaiden sekä itse Kiinassa olon avulla. Asiakkuuksien hoito ja myyntityö taas onnistuvat muun muassa asiakasrekisterien päivittämisen ja vieraiden vastaanottamisen yhteydessä.

Kun on lähdössä Kiinaan reiluksi kolmeksi kuukaudeksi, etukäteen hoidettavien asioiden määrä paisuu vähitellen. Viisumin hankinnassa tulee olla erittäin tarkkana, jotta konsulaattiin mentäessä kaikki tarvittavat paperit, kopiot ja kutsut ovat mukana. Kannattaa myös tarkistaa Kiinan Suomen konsulaatin aukioloaika kiinalaisen uudenvuoden aikaan. Itsehän menin paikan päälle huomatakseni, että konsulaatti on juhlien takia kiinni seuraavat kolme päivää (eli uusiksi meni :)). Toisella yrittämällä asiat sujuivat kuitenkin erittäin jouhevasti ja viisumi tuli ajallaan neljän työpäivän kuluttua. 

Viimeisten viikkojen aikana aikaa (ja rahaa) on mennyt myös muun muassa rokotuksiin, läppärin asetuksiin, vaate-, hygieniatarvike- ja lääkeostoihin, viimeisiä koulutehtäviä unohtamatta. Vaikka en yleensä ole kovin herkkä muutoksille, en silti haluaisi vielä tällaisena keltanokkana lähteä esimerkiksi ilman tuttuja ja turvallisia hammastahnoja ja hiusvärejä.  Ne luovat minulle ehkäpä jonkinlaista turvallisuuden tunnetta, tilanteessa, jossa kaikki on uutta ja erilaista. 

Lentoni lähtee Helsinki-Vantaan lentokentältä seuraavana maanantaina 6.2 kello 17. Lento on Finnairin ja liputkaan eivät loppujen lopuksi tulleet kovin kalliiksi, vaikka halvemmat loppuivat oman hitauteni takia. Lentokoneessa istumista tulee menomatkalla täydet yhdeksän tuntia, mutta onneksi nenän edessä on ilmeisesti täysi kattaus viihdykettä pahimman puudutuksen välttämiseksi. Ennen lennolle pääsyä täytyy kuitenkin miettiä tarkkaan mitä laukkuihin pakkaa mukaan: tavoitteena on ottaa vain välttämätön vaatevarasto, jotta painorajat eivät ylity. Olisi myös mukavaa, että matkan varrella mukaan tarttuneet UUDET tavarat pääsisivät lopulta toukokuun 16. mukanani Suomeen ;). 

Viimeinen viikonloppuni Suomessa vähään aikaan kuluu kiireisesti joukkuevoimistelun tuomarikurssin, viimeisten pakkailujen ja ostosten, sekä vähitellen nousevan matkakuumeen hillitsemisen merkeissä. Lisää tekstiä tuleekin sitten vasta Kiinan puolella, kun reissu on vihdoin todellisuutta. Toivottavasti koneeseen itse asentamani sovellukset ovat kunnossa, että tarinat eivät jää kertomatta :D.

Seidi

P.S. Parempia kuvia on luvassa sitten, kun on oikeasti jotain kuvattavaa!