Kulttuurishokin aineksia

 

Uskon kokeneeni lievän kulttuurishokin täällä Kiinassa. Ehkä nyt kolmen viikon jälkeen sen aiheuttaa kiinalaisten tapa toimia joissakin tilanteissa. Tarkoitan lähinnä ihmisten suoruutta eli asioiden erilaista ilmaisutapaa: on vaikea tietää ollaanko minuun joskus erittäin tyytymättömiä vai kerrotaanko kaikista pienistäkin asioista vain niin suoraan. Työtehtävieni muuttuessa koen varmasti vielä lisää erilaisia toimintatapoja ja uudet ihmiset luovat aina uusia haasteita. Suurin osa huomioimistani asioista ovat sellaisia, joihin olin jo etukäteen valmistautunut, mutta jotka itse koettuina konkretisoituvat. Jotkut ”kiinalaiset jutut”, joista niin usein olen kuullut eivät ole kuitenkaan vielä toteutuneet: kiinalaiset eivät ole esimerkiksi halunneet kuvaan kanssani, eivätkä he suuremmin ole tuijotelleetkaan :D. Alla on listattuna kuitenkin muutamia alkutaipaleen huomioita.

1. Kiinalaiset todella hymyilevät paljon, erityisesti silloin, kun he eivät ymmärrä minua. Yllättävää on se, että heidän naurahduksistaan pystyy huomaamaan välillä hermostuneisuuden tai turhautumisen. He eivät siis peittele tunteitaan niin tarkasti kuin olin käsittänyt.
2. Työtoverini osaavat onneksi puhua yllättävän hyvin englantia, kaikki managerit jopa loistavasti. Vähemmän kielitaitoiset vaihtavat kuitenkin mielellään kiinaan, kun he tarkastavat toisiltaan, jos toinen heistä ymmärtäisi. He ovat tottuneet minuun nopeasti ja aloittavat keskustelua myös itse. He haluavat kuitenkin usein pahoitella englanninkielen taitoaan, vaikkei siinä olisikaan mitään vikaa. 
3. Kiinalaiset todella myös osoittelevat: välillä on epämukavaa, kun sormi osoittaa minua, mutta kieli on kiina. Silloin en voi tietää, teenkö nyt jotain tyhmää vai onko kyse jostain aivan muusta (ensimmäinen vaihtoehto on ehkä se todennäköisin).
4.  Suoruus on sekä mukavaa että vaivaannuttavaa. Kansainvälisille asiakkaille pyritään tietysti olemaan hyvin korrekteja. Työntekijöille annettava palaute on aina välitöntä: minuun kuitenkin suhtaudutaan ymmärrettävästi paljon pehmeämmin.
5.  Paino tuntuu myös olevan tärkeä asia: ihmiset sanovat suoraan, jos kokevat olevansa hieman lihavia. Täällä en koe painontarkkailun olevan kuitenkaan fanaattista ruokavalion karsimista (=länsimaiden erhe).
6. Työnteko ja ajatusmaailma työstä ovat ehkä ne hämmentävimmät piirteet tähän mennessä. Tiesin, että kiinalaiselle tulee aina kertoa tarkkaan hänen toimenkuvansa. Se oli kuitenkin yllätys, että jos kyselen töitä, niitä ei oikeastaan sitten ole. Kukaan ei tunnu haluavan jakaa omia töitään, etteivät he itse vain joudu toimettomiksi. Parempi on olla kyselemättä ja tehdä itse edes pieniä hommia.
7. Esimiesten kunnioitus on tietysti tärkeää, muttei samanlaista kuin odotin. Ravintolan esimies esimerkiksi tuntuu olevan erittäin sinuttelevissa väleissä kaikkien työntekijöiden kanssa. Koko hotellin johtaja ja operatiivinen päällikkö taas kulkevat joka paikassa, mutta heihinkään ei suhtauduta pelokkaasti. Työntekijät eivät halua kuitenkaan usein tuoda omia ehdotuksiaan esille vaan noudattavat ohjeita tunnollisesti.
8.   Kiinassa todella tehdään töitä. Esimiehet tuntuvat ainakin olevan paikalla aamusta iltaan. Myös työkaverini Kidd kertoi tekevänsä ensin noin 8 tuntia virallista työaikaa ja päälle vielä 4 tuntia palkatonta lisätyötä!

Täytyy vielä korostaa kiinalaisten suhdetta työhön. Kolmen viikon jälkeen huomaan, että työntekijöille on välillä vaikeaa ryhtyä omatoimiseen työhön: eli jos toisessa paikassa on kiirettä, esimiehen tulee sanoa niille ei-niin-kiireisille, että apua tarvitaan toisessa paikassa. Helposti myös kangistutaan kaavoihin (vaikka niin käy ehkä kaikkialla), mutta minulta halutaan kuitenkin selvästi palautetta. Onkin välillä turhauttavaa, jos pää lyö vähän tyhjää ja ehdotuksia pitäisi antaa. Toisaalta tämä voi synnyttää minussa uudenlaista rohkeutta kertoa kaikista pienistä jutuista eikä kierrellä ja kaarrella (välillä suomalaiseen tyyliin). 

Kulttuurishokkia on siis koettu näin kolmen viikon jälkeen työympäristössäni. Minua ei kuitenkaan häiritse esimerkiksi ihmispaljous tai tungos kaduilla ja busseissa, jonka osa kokee hyvin ahdistavaksi. Ahtaanpaikan kammoisella ei siis olisi niin mukavat oltavat. Suzhou on onneksi suurkaupunki, jossa asuu suhteellisen paljon myös esimerkiksi suomalaisia, mikä tekee tästä paikasta huomattavastihelpomman paikan länsimaalaisella elää. :D