Osa 2

Täällä ollaan!

Täytyy ihan ensiksi sanoa, että tällä hetkellä Facebook ja Blogspot eivät toimi täällä Kiinan puolella. Tuntien omat tekniikkataitoni, en voi kyllä sanoa, että olisi ollut erityinen yllätys, etteivät unblock-asetukseni tehneetkään tehtäväänsä. Täytyy kuitenkin kiittää kaikkia mahdollisia luonnonvoimia siitä, että sähköposti ja skype lähtevät käyntiin hienosti. Olisi aika yksinäistä, jos läntinen maailma olisi täysin ulottumattomissani. Eli yhteyksistä johtuen nämä tekstit tulevat tänne blogspottiin perheeni avustuksella Suomesta käsin. Ulkoasun hienous tai huonous ei siis ole vastuullani, ainakaan hetkeen  :). 


Lentopäivä koitti siis maanantaina 6.2. Pieni jännitys sai vallan tietysti samana päivänä. Hyvästelyt ennen turvatarkastukseen menoa aiheuttivat olon suuresta tuntemattomasta. Jännityksen huomasi myös paniikista, kun luulin lukittaneeni puhelimeni pin-koodin ennen koneeseen menoa :). Lento kesti ruhtinaalliset yhdeksän tuntia, mutta sujui kuitenkin huomattavan sujuvasti Finnairin tarjoaman henkilökohtaisen viihdekeskuksen ansiosta. Eihän Johnny Englishin, Glee:n ja hyvän musiikin seurassa vain voi kyllästyä.



Lentokentällä Shanghain puolella minua oli vastassa autonkuljettaja, joka ei ollut niitä puheliaimpia. Hiljainen automatka aiheuttikin sitten väsymystä, kun kello oli Suomessa vasta noin 4.00 aamulla. Päästyäni hotellille Suzhoussa sain heti lukea ja täytellä sopimuksia, jotka koskevat harjoitteluani. Tähän perään söin lounasta hotellin MoMo Cafessa, joka tarjoaa kansainvälisiä (tuttuja) ruokia.
Lounaan jälkeen sain viettää pari tuntia huoneessani, joka on sama sitten seuraavat 3,5 kuukautta. Huoneessa on kaksi isoa sänkyä, iso telkkari ja erittäin siisti kylpyhuone, luulisi kelpaavan :).

Lyhyt vapaa-aikani oli pakko viettää nukkuen, koska muuten olisin nukahtanut pystyyn. Kello 14 tapasinkin itseni ikäisen pojan Kidd:in, joka esitteli minulle hotellin tilat ravintoloineen ja kuntokeskuksineen, sovitin hotellin työvaatteita ja lähdimme avaamaan pankkitiliä kohtuullista harjoittelijan korvaustani varten. Matka pankkiin tehtiin Kidd:in mopolla (niillä kuuluisilla kiinalaisilla), ilman kypäriä, välillä liikenteen seassa siististi pujotellen. Illalla lähes rojahdin sänkyyn päivän rasituksista väsyneenä .

Toisena päivänä alkoivat työt. Teen ensimmäisen reilun kuukauden ajan töitä hotellin ravintolassa MoMo Cafessa, joka toivoo minun keskittyvän länsimaisiin asiakkaisiin. Tavoitteenani on luoda heihin yhteys, jotta he tuntevat olonsa kotoisemmaksi. Teen ainakin alkuun sekä aamu- että iltavuoron päivän aikana: aamuisin johdatan asiakkaat aamiaiselle pöytiin kello 7-11 välisenä aikana ja iltaisin otan asiakkailta tilauksia sekä keskustelen mukavia heidän kanssaan noin kello 17.30-21.30. Minun tulee opetella keskustelemaan englanniksi luontevalla tavalla, mikä tuntuu alkuun haastavalta tällaiselle ei-joka-tilanteessa-puheliaalle suomalaiselle. Myös itse ravintolatyö kehittää minulle uusia taitoja, kuten tarjottimen ja astioiden käsittelyä sekä ulkomuistia (tilauksiahan ei saa kirjoittaa paperille!).

Ravintolajakson jälkeen siirryn hotellin vastaanottoon, jossa työskentelen todennäköisesti lopun harjoitteluaikani. Suunnitelmat ovat kuitenkin itselleni vielä aika epäselviä eli niistä on nyt turha kertoa enempää :). Saan ehkäpä tänä iltana (perjantai 10.2) tietää tarkemmin seuraavien viikkojen työ- ja vapaapäivistä, minkä jälkeen alan jo suunnitella Shanghain vierailua tätini luokse.
Tekstistä ei tällä kertaa tullut kovin jäsennelty, mikä kuvastaa täysin tämän hetken fiiliksiäni! Nyt kolmantena työpäivänä alan jo ymmärtää kiinalaisten tapoja paremmin ja mielialat eivät vaihtele niin usein. Ensimmäiset pari päivää vaativat niin paljon henkisesti, että oli hieman ”mitä mä teen täällä” –olo. Nopeasti on kuitenkin alkanut helpottaa ja jokainen tieto kiinalaisten puolelta antaa varmuutta omasta reviiristä.

Seidi