Kotona!

Bund

Kotona ollaan! Nyt tuntuu jo vähän siltä, ettei olisi koskaan lähtenytkään täältä pois. Nopeasti sitä tottuu taas omaan arkeen ja suomalaisiin ympärillä. Kirjoitinkin aikaisemmin, että tämä blogin pitäminen oli hyvä juttu sen takia, että ne vaikeat ajat unohtaa helposti. Ja se on osoittautunut ihan todeksi! Nyt jo (kaksi päivää Suomeen tulon jälkeen) voin muistella matkaa vain hyvin mielin ja väsymyksen täyteiset viikot ovat painuneet taka-alalle. Huomaan myös, etten kaivannut erityisesti esimerkiksi mitään ruokia, koska pääsin syömään ruisleipääkin tasaisin väliajoin Kiinassa. Isoin asia, jonka kuitenkin  huomasin Suomeen tullessa, oli ihanan raikas ilma! Suzhoussa ei paljon sinistä taivasta näkynyt..

Bye bye!

Viimeinen viikonloppu sujui Shanghaissa shoppaillen ja nauttien hyvästä ilmasta. Viimeinen työpäiväni maanantaina (14.5) oli mukavan rauhallinen ja kaikkien mielestä näytin tosi onnelliselta :). Tunsinkin itseni tosi hymyileväksi jo edellisellä viikolla, vaikka samaan aikaan fiilikset olivat tosi haikeat. Tekemäni työ muuttui kevään kuluessa jopa mielekkääksi, kun tietotaito lisääntyi pikkuhiljaa muita seuraillen ja kysellen. Myös hotellin vieraat tuntuivat loppua kohden entistä mukavammilta :) (mikä siis varmasti johtui siitä, että monet olivat jo tuttuja ja olin itsekin puheliaampi).

Dinneri

Vietimme läksiäisiäni maanantai iltana. Lähes kaikki työkaverini olivat paikalla ja tunnelma oli tosi hyvä. Ohjelmaan kuului syömistä ja karaokea. Ravintola oli hotpot-tyyppinen eli pöytään oli upotettu jättimäinen pata, jossa valmistettiin kalaa, tofua ja erilaisia kasviksia. Olen aika ylpeä siitä, että olen oppinut nyt syömään puikoilla, koska se ei todellakaan ollut hallussa Kiinaan tullessani :). KTV (karaoke) oli myös taas tosi hauskaa ja innostuin laulamaan vähän enemmänkin.

Lydia+"Kiina-hymy"

Tiistai minulla oli vapaata ja aika menikin pakkaillessa, ystäviä hyvästellen sekä illallisella yhden managerin kanssa :). Olin arvioinut tavaramääräni ihan väärin eli lopputuloksena Kiinaan jäi nyt aikamoinen kasa vanhoja vaatteitani (mutta vanhoja sellaisia). Kaikki tärkeimmät sain kuitenkin ahdettua mukaan! Illallinen taas oli aika erikoinen tapaus: kyseinen manageri oli jo edellisellä viikolla ehdottanut lounasta tai illallista, mutta vasta nyt löytyi aikaa. Menimme ensin ravintolaan syömään kalanpäätä ja sieniä, sen jälkeen toiseen ravintolaan syömään kiinalaisia jälkiruokia ja sitten vielä musiikkibaariin vähän juomaan juomia :). Olin aika yllättynyt, kun  olin hotellilla takaisin vasta puolenyön jälkeen.. Ihan mukavaa silti oli, vaikka manageri ei nyt todellakaan ollut ihan oman ikäiseni :). 

Tiger Hill:in pagoda

Paluumatka osoittautui aika rankaksi, kun kuljetukseni lähti keskiviikko aamuna kello viideltä (ja nukkumaan pääsin siis yhden jälkeen). Lento kohti Suomea alkoi hieman ennen kello kymmentä ja kesti ne ruhtinaalliset kymmenen tuntia. Toisaalta oli hyvä, että olin tosi väsynyt eli aikalailla torkahdellessa matka sujui.  Aikaero ei ole tuntunut vaivaavan ainakaan vielä yhtään eli Suomeen paluu on ollut kaikin puolin onnistunut ja helppo.

Nyt on sitten työssäoppiminen ulkomailla hoidettu! Tämä kevät on ollut elämäni kasvattavin kokemus ja sain nähdä aivan uskomattoman paljon. Merkonomi-paperit saan käteeni tasan  kahden viikon päästä ja ennen sitä ehdin vielä käväistä Hollannissa. Haluan kannustaa kaikkia ulkomaille haluavia lähtemään rohkeasti matkaan ja ottamaan tällaisista tilaisuuksista kaikki mahdollinen irti. Älkää kuitenkaan lähtekö, jos koette olevanne lyhytpinnaisia ihmisiä, koska ainakin Kiinassa tarvitaan välillä kärsivällisyyttä ja kykyä hyväksyä erilaisuus. Toivottavasti tekstini ovat kuitenkin innostaneet edes joitain teistä lähtemään tutkimusmatkalle Kiinaan. Maa on ainutlaatuinen, ystävällinen ja unohtumaton <3

Kiitos ja näkemiin!

Seidi

Kohta kotona

Alle viikon päästä olen kotona! Tuntuu uskomattomalta, että olen viettänyt koko kevään jossain ihan vieraassa paikassa. Suzhousta on kuitenkin ehtinyt kehkeytyä lähes kotikaupunki, ja huoneeni hotellissa on jo vähän enemmän epäjärjestyksessä J. On ihanaa lähteä kotiin ja nähdä sukulaisia sekä ystäviä ja nähdä Suomen sininen taivas. Toisaalta olo on tosi haikea, koska joudun jättämään jälkeeni paljon ihmisiä, jotka ovat tehneet ajastani onnistuneen. En kuitenkaan todennäköisesti tule ainakaan lähitulevaisuudessa takaisin Kiinaan eli heidät pitää hyvästellä ihan lopullisesti.. Hyvillä mielin lähden kuitenkin kotiin ja olen jo innostunut tulevista valmistujaisjuhlista ja tulevasta kesästä, joka luultavasti pitää sisällään paljon matkustelua J.

Viimeinen viikkoni on ollut onnistunut, ja hotelli on ollut kiireinen. Erityisesti aamut ovat olleet hektisiä, ja vieraat ovat olleet hyvällä ja puheliaalla tuulella. On ollut kiva huomata, että minun on entistä helpompi kysellä heidän kuulumisiaan ja kertoa myös omasta elämästäni. Olo on nyt tuntunut todella itsevarmalta, ja töihin on ollut kiva mennä. Alkuviikosta tehdyt arvioinnit menivät myös tosi hyvin, minkä ansiosta sain hoidettua merkonomi-tutkintoni kunnialla loppuun asti. Viimeistenkin arvosanojen pitäisi näkyä järjestelmissä ihan muutaman päivän kuluessa, minkä jälkeen voi virallistaa valmistumisensa J.

Edellisellä viikolla jouduin yllättäen tekemään töitä myös lauantaina, minkä vuoksi minulla oli vain yksi päivä vapaata. Vuorojen kanssa oli siis vapun takia vähän epäselvyyksiä, mutta onneksi tällaisia tilanteita ei ole oikeastaan aikaisemmin ollut. Sunnuntaina lähdin sitten viimein katsomaan Tiger Hill:iä, pientä luontoaluetta, joka kuuluu Suzhoun päänähtävyyksiin. Pääsin paikalle kahdella bussilla suhteellisen nopeasti. Lämpötila oli kuitenkin varmaan 35 astetta, mikä ei innostanut minua kovin pitkään kiertelyyn. Kadun kuitenkin sitä, etten etsinyt mistään paikan esitettä, joka olisi kertonut joitain tarinoita nähtävyydestä. Kaunis paikka Tiger Hill kuitenkin oli ja ehdottomasti käväisemisen arvoinen erityisesti sen vehreyden vuoksi.

Tapasin tällä viikolla toisen Kiinassa olevan suomalaisen työssäoppijan, Veeran, kahdesti. Maanantaina käväisimme yhdessä puutarhassa sekä syömässä kiinalaista lounaaksi ja juttelimme kokemuksistamme pitkään. Torstaina lähdimme yhdessä hierontaan, paikkaan, joka on paikallisten suosiossa. Paikalle pääsin Suzhoun uudella metrolla, joka oli uudenaikaisin ja selkein, jota olen koskaan käyttänyt (toisaalta täällä on vasta yksi linja J).  Hieronta oli yksi parhaista, missä kumpikaan meistä oli koskaan ollut ja hintana 5 euroa tunnista J. Kävimme myös jälleen syömässä lounasta yhden Veeran taiwanilaisen ystävän kanssa: kohteena oli japanilainen buffetti. Taas tuli kokeiltua niin kieltä kuin sydäntäkin. Minulta on nyt näköjään lähtenyt viimeisetkin ennakkoluulot ruokaa kohtaan Kiinassa olon aikana ja pystyn kokeilemaan lähes mitä tahansa.

Viikonloppu sujuu taas Shanghaissa, toisten työssäoppijoiden ja sukulaisten kanssa kierrellen. Viimeinen työpäiväni on ensi maanantai ja ilmeisesti saman päivän iltana lähdemme viettämään läksiäisiäni! Tiistaina onkin sitten varmaan aika hektistä, koska pakkailut, viimeiset kiertelyt, ihmisten hyvästelyt sekä lentoon valmistautumiset tulee hoitaa. Viimeinen blogi-kirjoitus tulee sitten kotoa ja toivottavasti minulla on silloin jotain tähdellistä kerrottavaa kokemuksestani J.

(kuvamateriaali on taas vain sekalaisia valintoja matkani varrelta)

Peking

Nyt on koettu Peking! Matkasta muovautui lopulta aivan loistava, ja ehdin muutamassa päivässä nähdä hirveästi kaikkea erilaista. Erityisesti opastettu kierros täytti kaikki odotukseni, ja jos joku on joskus menossa tähän Kiinan pääkaupunkiin, voin suositella näiden kierrosten välittäjää. Matkaan ei mahtunut onneksi montaa epätoivon hetkeä, ja sain jälleen uutta rohkeutta maailmanmatkailuun. Tästä Kiinan reissusta on ainakin se hyöty, ettei uusien tilanteiden kohtaaminen ole enää yhtä hermostuttavaa ja voin tulevaisuudessa lähteä avoimin mielin lähes mihin tahansa. Vaikka oli se silti aika hurjaa matkustaa Suzhousta Pekingiin yksin, ilman kunnollista ennakkokäsitystä matkan kohteesta J.

Lähdin kohti Suzhoun pohjoista rautatieasemaa perjantaina heti aamiaisen jälkeen ja junani lähti puoli yhdeksältä. Matka kesti reilut viisi tuntia eli olin perillä Pekingissä noin puoli kahdelta. Taksimatka asemalta hotellilleni ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan, kun ensimmäinen kuski ei halunnutkaan viedä minua perille asti: hän ajoi vain asemalta ulos ja jätti minut tienvarteen! Jouduin kulkemaan takaisin taksitunneliin eikä toinen taksikuski ottanut minua edes kyytiin. Kolmas kuski suostui viemään minut hotellilleni, ja kävikin ilmi, että ajomatka oli vain viiden minuutin mittainen, minkä vuoksi toiset eivät halunneet kuskata minua. Hotelli oli kuitenkin aivan riittävä minulle ja erityisesti vastaanottovirkailija sai minut tuntemaan itseni tervetulleeksi.

Hotellini sijainti oli myös erittäin hyvä, sillä ensimmäisen päivän suunnitelmanani oli käydä Temple of Heaven:issa, joka olikin alle viiden minuutin kävelymatkan päässä hotelliltani. Kyseinen paikka oli paljon isompi kuin luulin, sillä matkaesitteissä on aina kuvia vain niistä kuuluisimmista rakennuksista. Se kuitenkin osoittautui laajaksi ja kauniiksi alueeksi, jossa oli niin puukäytäviä, ruusutarhoja kuin niitä kuuluisia rakennelmiakin. Sain aikaa kulumaan kaksi tuntia, vaikken rauhoittunut aloilleni pitkäksi aikaa missään vaiheessa. Temple of Heaven:in jälkeen suunnistin tuntumalla kohti keskustaa, jonka onnistuinkin löytämään melkein heti. Sain siellä käsiini myös kartan, joka auttoi hahmottamaan sijaintiani. En ollut illalla ulkona myöhään, koska seuraavana päivänä odottava turistikierrokseni edellytti aikaista nukkumaanmenoa J.

Oppaani, Celena, tuli hakemaan minua hotelliltani lauantai-aamuna kello seitsemältä. Haimme mukaan myös kolme muuta ihmistä eri hotelleilta. Olimme kaikki alle kolmekymppisiä ja yksin liikkeellä, minkä ansiosta tulimme hyvin toimeen. Meitä kuljetettiin ympäriinsä pienessä ilmastoidussa bussissa, joka oli tilava pienelle ryhmällemme. Matkamme suuntautui ensin Taivaallisen Rauhan aukiolle ja Kiellettyyn kaupunkiin, jotka sijaitsevat vierekkäin. Ensimmäinen on maailman suurin aukio ja kuuluisa länsimaissa sen 80-luvun lopun mielenosoituksista, joista oppaamme ei kyllä maininnut mitään. Kielletty kaupunki taas oli paljon isompi paikka kuin olin olettanut ja entinen keisareiden asuinsija. ”Normaaleilla” ihmisillä ei ennen ollut asiaa sinne ja jos joku paikkaan tunkeutui hänet tapettiin heti. Suuri koko selittyi sillä, että kyllähän keisari, hänen 3000 tyttöystäväänsä ja muut noin 2000 palvelijaa vaativat vähän isomman alueen, johon kaikki mahtuvat J.

Kierros jatkui reilun parin tunnin kiertelyn jälkeen tunnin ajomatkan päässä sijaitsevalle jade kivien kaiverrus tehtaalle. Siellä meille esiteltiin lyhyesti kiven ominaisuuksia ja kerrottiin miten erottaa oikea jade väärennöksestä. Söimme tehtaalla myös lounaan, joka koostui kiinalaisesta ruoasta, ja oli ainakin omaan makuuni hyvää. Seuraavaksi matkamme suuntautui sitten Kiinan Muurille! Menimme muurin kuuluisimpaan ja ruuhkaisimpaan osaan (Badaling Great Wall), joka tarjoaa parhaimmat näköalat. Ylös muurin korkeimpaan kohtaan mennään tässä osassa hiihtohissi-mallisilla hisseillä. Ylös päästyämme kävi ilmi miten uskomattoman jyrkkä se on monista kohdista. Kiipeäminen kävi oikeasti työstä, mutta näköalat ja tunne siitä, että oikeasti kävelee nyt Kiinan Muurilla, oli jotain aivan mahtavaa. Saimme kävellä ympäriinsä vajaat kaksi tuntia, minkä jälkeen ajelimme hisseillä takaisin alas.

Kierroksemme viimeinen osa oli vierailu teehuoneella Dr. Tea, jossa on käynyt myös Iso-Britannian kuningatar ja Vladimir Putin J. Maistelimme viittä erilaista teetä ja tytöllä, joka meille niitä esitteli, oli ihanan kiinalainen asenne eli hauskaa oli. Maisteluiden jälkeen alkoivat myös huimat myyntipuheet, jotka olivat aika tehokkaita, sillä 8 ihmisen seurueestamme jokainen osti jotakin teetä. Teehuoneen jälkeen kierroksemme päättyi, ja meidät kuskattiin takaisin hotelleillemme. Kello oli kuitenkin jo kuusi eli kierros oli kestänyt yli kymmenen tuntia ja yhteishinta oli 280RMB! (n. 30€). Kaikki kuvaamani paikat lippuineen kuuluivat hintaan, ja oppaamme oli aivan loistava erityisesti sitten kun hän huomasi ryhmämme rennon tunnelman. 

Jäin itse pikku-bussistamme pois Wangfujing kadulla, koska menin syömään Pekingin ankkaa sukulaisteni kanssa (he olivat tulleet omalle viikonloppureissulleen). Ankka oli hyvää ja tuli kokeiltua myös ankan sydäntä J. Ravintolan jälkeen kävelin hitaasti hotellilleni eli pitkä päivä päättyi kymmenen jälkeen illalla. Olin päivään erittäin tyytyväinen ja ilman kierrosta Pekingin matkani olisi ollut kokemuksiltaan paljon köyhempi. Sunnuntai sujui sitten pelkästään kotimatkan merkeissä ja olin onnellinen päästessäni jälleen turvallisesti takaisin Suzhouhun viettämään viimeistä kahta viikkoani Kiinassa.  

Rentouttava viikonloppu Shanghaissa

Rentouttava viikonloppu Shanghaissa on jälleen vietetty. Tämä viikko tulee lisäksi kulumaan tosi nopeasti, kun olen jo perjantaina vapaalla Pekingin matkan vuoksi. Olen saanut varattua sinne ohjatun kierroksen, jota yksi hotellin vieraista suositteli minulle. Hotellinkin pitäisi olla ihan hyvällä paikalla ja ainakin lähellä juna-asemaa. Taas on aika jännittyneet tunnelmat, kun matka käy yli 1000 kilometrin päähän täältä Suzhousta. Olen kuitenkin saanut harjoitteluni aikana niin paljon jotain aivan uudenlaista rohkeutta tarttua uusiin haasteisiin, ettei matka aiheuta esimerkiksi unettomia öitä J. Olen siis erittäin innoissani saadessani vihdoin nähdä Kiinan muurin! Lisäksi tulevat kolme vapaapäivää antavat toivottavasti hyvät voimat viimeisille kahdelle viikolle. 

Töissä huomaa miten paljon täällä hotellissa käy kanta-asiakkaita. Tuntuu, että olen keskustellut lähes jokaisen länsimaalaisen kanssa,  joka tulee vastaan. Harmi, ettei jokaisen nimeä voi muistaa  enkä siksi voi sitä kaikilta kysyäkään. Myös suomalaisia on melkein joka viikko näkynyt ja itsekin näytän kuulemma tosi suomalaiselta (eli tunnistettavalta). Töihin on tullut jälleen muutamia uusia työntekijöitä ja vanhojakin lähtee. Muutama työkavereistani on mennyt naimisiin, mistä olen oppinut, että kiinalaisille kuuluu tällöin 13 päivän loma. Olen myös tajunnut miten erilaisia kiinalaisiakin on: osa ajattelee hyvin kiinalaisesti ja ehkä lapsellisesti, toiset ovat enemmän maailmankansalaisia. Toisaalta näiltä enemmän kiinalaisilta saa hauskempia kommentteja eri keskustelunaiheisiin J.

Shanghain matka lähti viime lauantaina jälleen käyntiin nopealla junamatkalla. Päivän aikana ohjelmassa oli Shanghain museo, Tai Kang katu sekä Lost  in Heaven ravintola. Museo sijaitsi Helmitornin kellarikerroksessa ja  se esitteli erityisesti Shanghailaisten elämäntapojen kehitystä sekä valtavan nopean rakentamisen aiheuttamaa katukuvan muutosta.

Matka jatkui museon jälkeen taksilla Tai Kang taiteilijakadulle, jossa kävin ensimmäistä kertaa jo muutamia viikkoja sitten. Tunnelmallinen paikka, jossa söimme erittäin hyvässä thaimaalaisessa ravintolassa. Illalla tuon lounaan laskeutumisen jälkeen oli vuorossa sitten vielä uusi ravintola, Lost  in Heaven, joka tarjoaa kiinalaista ruokaa hieman länsimaalaisten makuun mukautettuna J. Hyvältähän se maistui!

Sunnuntaina ilma oli ihanan kesäinen eli oli hyvä hetki lähteä katselemaan Financial Tower:in tarjoamia näköaloja.

Paikalla joutuu jonottelemaan monesti eri paikoissa kunnes päätyy yli 400 metrin korkeuteen 100. kerrokseen.

Näköalat ovat todella huimat ja vaikka nytkään ei ollut täysin kirkasta, näkee silti kaupungin suuruuden. Lasilattiaa kävellessä korkeanpaikan kammon aktivoitumien ei ole kaukana ja hieman alkaa horjuttaa, mutta hyvä kokemus se oli joka tapauksessa. Tornin jälkeen ohjelmassa oli enää ihanassa ilmassa kävelemistä ja takaisin Suomeen palaavien sukulaisten hyvästelyä.  

Tällä kertaa jutun aiheet olivat hieman vähissä, mutta ensi viikon todennäköinen Peking ”mammuttipostaus” sitten korvaa tämän J.

Maailman hienoin Brunssi

Nyt on neljä viikkoa jäljellä! Loppuaika on mennyt ja tulee menemään tosi nopeasti, kun tekemistä kuitenkin on. Odotan jo innolla Pekingin reissua ensi viikolla ja toisaalta toukokuussa seuraavaa kotimatkaa. Olen jo nyt vähän haikein mielin, koska olen tutustunut työkavereihini jo hyvin ja tiedän, että heitä en todennäköisesti tule näkemään koskaan tämän jälkeen. Harmi, että täällä eivät esimerkiksi Facebook-yhteydet ole käytettävissä, minkä avulla yhteyttä olisi ollut helppo pitää. Toisaalta, onhan sähköposti keksitty ja onnistuuhan kuulumisten vaihto senkin kautta.

Viikko on kulunut nyt aika lailla opinnäytetyön parissa, mutta onneksi se on jo lähes valmis. Palautuspäivän, eli ensi perjantain, jälkeen on luvassa enää arvioinnit, joiden jälkeen voi jo huokaista helpotuksesta :). Viime viikolla minua vaivasivat myös lievät univaikeudet, minkä takia olin aika väsynyt töissä. Niistä on kuitenkin päästy jo yli eli olo on jo vähän pirteämpi. Toisaalta koen tässä koko ajan pientä turnausväsymystä eli tiedän, että heti kun pääsen takaisin Suomeen, tulen kipeäksi. Tähän mennessä flunssat on estetty Finrexin:in avulla, mutta ei sitä stressin purkaus flunssaa vain voi loputtomiin estää.

Edellisenä viikonloppuna lähdin taas Shanghaihin, jossa nyt odotti myös muita matkailemaan tulleita sukulaisiani. En ollut ostanut lippuja etukäteen, vaan olin varautunut kiinaksi kirjoitetulla lapulla, jossa kerrotaan mitkä liput haluan. Aikataulut olivat kuitenkin vaihtuneet ja lipunmyynti ei ollutkaan vielä auki. Lippuautomaatit olisivat vaatineet tietynlaisen ID-kortin eli passi ei käynyt. Onnistuin näyttämään kuitenkin tarpeeksi pitkää naamaa, jotta minulle ostettiin lippu seuraavaan junaan jonkun toisen korttia käyttäen. Pääsin siis lopulta ihan kätevästi Shanghaihin asti ja tämä juna oli vielä nopeampi vuoro kuin se mitä olin aikaisemmin käyttänyt.

Lauantaina päivämme Shanghaissa kului räätälimarkkinoilla, jossa pystyi teettämään haluamiaan vaatteita mittatilaustyönä. Paikka oli kolmikerroksinen ja täynnä pieniä pisteitä, erilaisine kankaineen ja vaatemahdollisuuksineen. Asiakkaan tuli valita malli sekä kangas, minkä jälkeen ompelija otti mitat. Vaatteista otettiin etukäteismaksu ja loppusumma maksetaan sitten kun vaatteet haetaan parin päivän kuluttua. Hinnat eivät olleet tietysti ollenkaan pahoja, esimerkiksi farkut maksoivat noin 30 euroa. Itse en ostanut mitään, mutta katselin kun muut shoppailivat :)

.
Lauantai-iltana lähdimme katsomaan ”ERA- Intersection of Time” sirkusta. Tämä sirkus on akrobatiasirkus eli eläimiä ei näkynyt. Näytös pyörii kuulemma päivittäin eli esiintyjillä on varmasti aika rankkaa. Taitavia he kaikki tietysti olivat ja en voi kuvitellakaan kuinka paljon heidän on täytynyt harjoitella joitakin tekemistään tempuista. Esimerkiksi yhdessä numerossa teräksisen pallon sisään meni lähes 10 MOOTTORIPYÖRÄILIJÄÄ ajelemaan pallossa ympäriinsä yhtä aikaa. Osa tempuista taas oli jopa liian hurjia ja katsominen teki jo vähän pahaa, koska ne olivat oikeasti hengenvaarallisia. Kokonaisuutena sirkus oli hieno elämys, vaikken valitettavasti pysty itse temppuja kuvailemaan tämän paremmin tai laajemmin.

Sunnuntaina vuorossa oli sitten maailman hienoimmaksi kutsuttu brunssi. Eli lähdimme yhdentoista jälkeen Westin hotelliin, jonka alakerrassa tämä brunssi tarjoillaan. Valittavana oli mielettömän laaja valikoima ruokalajeja, jotka olivat saaneet vaikutteensa esimerkiksi Kiinasta, Meksikosta ja Italiasta. Tarjolla oli erilaisia mereneläviä hummereineen, jälkiruokia lettuineen ja kaiken sitten kruunasi aito shamppanja. Tilaisuus kesti yli kolme tuntia ja sisälsi myös muun muassa upeasti soitettua klassista musiikkia ja laulettua oopperaa sekä muita tanssi- ja akrobatiaesityksiä. Tyyris tilaisuus, jos joka sunnuntai kävisi, mutta ainakin tuli syötyä ihan koko rahan edestä!

Kotimatka takaisin hotelliin sujui hyvin ja työviikko on jälleen edennyt yli puolenvälin. Ensi viikonloppuna (21.-22.4) lähden jälleen, luultavasti viimeistä kertaa, Shanghaihin. Tällä kertaa vuorossa on Financial Tower ja Oriental Pearl Tower sisältä päin sekä kiinalaista ruokaa, ravintolassa, jonka nimeä en tähän hätään muista (mutta, joka on taas varmaan ainakin jostain näkökulmasta kuuluisa Shanghaissa). 

p.s. Liitteenä kuvia kaikista niistä hienoista puutarhoista, joissa olen käynyt

Hangzhou

Lähdin edellisenä viikonloppuna käymään Hangzhoussa, joka on yksi Kiinan kahdeksasta muinaisesta pääkaupungista maan historiassa. Hangzhoun kulttuuri voidaan jäljittää 8000 vuoden päähän ja se on nykyään Zhejiang:in maakunnan pääkaupunki. Sain esimieheltäni kehotuksen lähteä tutustumaan paikkaan ja mainitaanhan se myös Suzhoun rinnalla maan päälliseksi taivaaksi. Ennen lähtöäni odotin kaunista ja rauhallista kaupunkia sekä erityisesti West Lake:a, joka on Hangzhoun kuuluisin nähtävyys.

Lähdin matkaan aikaisin lauantai-aamuna Suzhoun juna-asemalta. Matka kesti noin puolitoista tuntia ja sujui ihan mukavasti pääsykoekirjaa lukien. Alkuun jännitin eniten taksimatkaa asemalta hotellilleni, mutta lopulta kävi ilmi, että se sijaitsi aivan West Lake:n vieressä keskeisellä paikalla. Sisäänkirjautuminen ei ollut kaikista helpoin juttu, kun vastaanottotyttö ei osannut yhtään englantia. Sain lopulta avaimet ynnä muut haltuuni, mutta esimerkiksi passia minulta ei kysytty varmaankin juuri tuon kielimuurin vuoksi. Huoneeni ei ollut ihan Marriott-tasoa ja sänky oli aivan uskomattoman kova, mutta ihan kelpo kuitenkin hintaansa ja sijaintiinsa nähden J. Eikä minun tarvinnut tehdä siellä muuta kuin nukkua.

Lähdin heti katsomaan West Lake:a, jonka ympärille koko kaupunki on oikeastaan rakentunut. Ympäristö oli todella kaunis ja erityisesti kaikki vaaleanpunakukkaiset puut (kasvitietous ei ole ihan hallussa!) ansaitsivat tulla kuvatuksi. Ilma oli kuuma ja kävelin siksi ympäriinsä aika rauhallisesti myös Wulin Square:a kohti (ostoskatu). Englanninkielisen kartan sain haltuuni vasta tällä kadulla, mikä helpotti kiertelyä tietty huomattavasti. Palasin iltapäivällä käväisemään hotellilla, mutta ikkunaton huoneeni ei onneksi houkutellut kovin pitkään oleskeluun.

 Alkuillasta lähdinkin tekemään uutta kierrosta ympäristöön. Kävelin jälleen West Lake:n rantaviivaa ja löysin muun muassa vahingossa Marco Polon patsaan, josta olin kyllä kuullut etukäteen. Tutkimusretkillään silloin aikoja sitten, hän oli omistanut kirjassaan ”The Travels of Marco Polo” Hangzhoulle kirjan pisimmän luvun ja kuvasi kaupunkia muun muassa näin: ”the most beautiful and magnificent city in the world”. Näissä tunnelmissa ihailin auringonlaskua ja hiljalleen syttyviä valoja. Jatkoin matkaani Wushan Square:lle sekä Zhongshan Road:ille, joka on vanha ja historiallinen (ja yllättäen Kiinan kansallinen nähtävyys) ostos- ja kävelykatu. Katu oli täynnä pieniä kojuja, jotka myivät koruja, koristeita, laukkuja ja muuta pikkutavaraa. Yksi teetä myyvä pikkukahvila kiinnitti myös huomioni, koska olen ihan varma, että olen nähnyt saman (tai samantyylisen) paikan joskus telkkarissa J. Teenkaatajat sekoittelivat teetä perinteisillä tekniikoilla, joihin pitää valmentautua vuosia.

Katu oli ihanan tunnelmallinen illalla ihmisjoukkoineen ja ehkäpä reissuni paras osa. Suuntavaistoni myös toimi suhteellisen hyvin, kunnes oli aika lähteä takaisin hotellille. Kävelin pitkään katuja pitkin ja tunnistin paikkoja, mutten ollut kuitenkaan enää aivan kartalla, joten oli turvallisempaa ottaa taksi. Sunnuntai olikin sitten jännempi päivä. Kärsin hieman edellisen päivän aiheuttamista rakkuloista, joten aamu- ja iltapäivä kuluivat kahviloissa istuskellen ja lopulta kävelin Hangzhoun rautatieasemalle. Ohitin kuitenkin Suzhoun juna-aseman, jolla minun olisi pitänyt jäädä pois! Taulussa luki ensin toinen asema, joten kun huomasin, että siinä lukikin oma asemani, suustani pääsi suomeksi ”apua!”, kun ovet sulkeutuivat edestäni. Sydän pomppasi aika lailla rinnasta, mutta onneksi ei ollut vielä myöhä ja henkilökunta auttoi minua pääsemään takaisinpäin oikealle asemalle. Ensimmäiset tunteet olivat aika kaameat, mutta onneksi selvisin ehjänä takaisin hotellille vain noin puolta tuntia myöhemmin kuin mitä olisin oikealla junalla ollut J.

Koen, että suhteessa matkani pituuteen näin kaupungista ihan kiitettävästi ja matka oli ehdottomasti tekemisen arvoinen yksinkin. Olisin ehkä voinut selvittää kaupungista vähän enemmän etukäteen, mutta hyvin se näinkin sujui ja olen onneksi onnistunut löytämään ”tärkeitä paikkoja” usein aika sattumalta J. Seuraavaksi matka käy jälleen Shanghaihin, jossa näen myös matkailemaan tulleita sukulaisiani.

Aika rientää

Nyt on ohitettu puoliväli ja viikot etenevät nopeasti. Lähes kaikki tulevat vapaapäivät on jo suunniteltu ja työtkin tuntuvat jo tutuilta. Tässä vaiheessa pystyn jo analysoimaan sitä, miltä alussa tuntui: hirveältä! Eli ensimmäinen viikko oli aivan äärimmäisen rankka ja vaikea. Uusi ympäristö ja edessä oleva urakka täällä Kiinassa tuntui raskaalta. Pääsin siitä kuitenkin yli J. Tällaisen saman kokemuksen joutuu käymään läpi varmasti jokainen uuteen maahan tuleva (ja muutenkin uusiin haasteisiin tarttuva), ennen kuin pääsee tavoista jyvälle. Vinkkini siis on, ettei kannata pelästyä alun vaikeuksia, vaan yrittää tsempata itseään läpi rankkojen päivien ja uskoa siihen, että tilanne kyllä helpottaa! Nyt tunnen oloni jopa kotoisaksi täällä Suzhoussa ja niitä uusia hetkiä tarjoavat toiset kaupungit. Nyt viikonloppuna lähden Hangzhouhun ja vähän jo jännittää löydänkö varaamani hotellin ynnä muuta, mutta eiköhän se siitä lopulta luonnistu.

Olen tällä viikolla jälleen palannut MoMo Cafe:seen, mistä pidän. Executive Lounge oli turhan hiljainen paikka minulle, mutta en toisaalta tiedä menenkö sinne vielä uudestaan.  Kuluva viikko on myös hyvin leppoisa, koska monessa maassa on pääsiäinen ja täälläkin oli nyt keskiviikkona 4.4 Tomb Sweeping Day. Kyseinen päivä on Kiinan kansallinen vapaapäivä, joten minäkin sain yhden ylimääräisen vapaan tälle viikolle: kiertelin katsomassa Canglang Paviliong:in ja Joyos Garden:in. Tämän lomakauden takia hotellin vierasmäärä sen kapasiteetista on siis vain noin 35%, eli päivät ovat hiljaisia. Toivottavasti rauhallisuus antaa edes hieman energiaa tuleville viikoille, koska minun tulisi kirjoittaa opinnäytetyötäni. Eli päivisin en voi vähään aikaan pelkästään ottaa rennosti, vaan koulutyöt pitää hoitaa alta pois. Kohtahan on myös arviontien aika ja sitten alkavat kaikki yo-merkonomin opintoviikot olla kasassa J.

Edellinen vapaa viikonloppu oli taas omistettu Suzhoulle ja niille monille Maailman Perintökohteille, joita täältä löytyy. Vapaa-aikana kävin Suzhoun museossa, Humble Administration Garden:issa, Lion Grove Garden:issa sekä Master-Of-The-Nets Garden:issa. En ollut aivan “museo-tuulella”, joten käyntini siellä oli aika nopea (mutta, se oli sentään ilmainen). Nuo kaikki kolme puutarhaa taas ovat kuuluisia niin Suzhoussa kuin Kiinassakin ja niistä Humble Administration on ehkäpä se tärkein (ja selvästi isoin). Kierreltyäni näitä puutarhoja nyt jo kymmeniä, huomaan niiden samankaltaisuuden. Kaikki ovat tietysti kauniita, mutta olisin voinut ehkä jakaa näitä käyntejäni hieman tasaisemmin työssäoppimisajalleni J. Toisaalta alussa sää ei ollut vielä hyvä ja aikaa ei ole hirveästi enää jäljellä. Huhtikuun puolessa välissä myös sisäänpääsymaksut nousevat hieman kesän peak-ajaksi.

Kävin lauantaina 31.3 myös Suzhoun eläintarhassa, jossa oli niin kirahvi, norsu kuin kissaeläimiäkin. Aika ahtaat oltavat eläimillä tuntui olevan ainakin Korkeasaareen verrattuna. Ihan mukava oli silti kulkea ympäriinsä ja ottaa kuvia. Innostuin myös ensimmäistä kertaa shoppailemaan! Nyt, kun kadut ovat tuttuja huomaa helpommin paikkoja, joissa ei ole vielä käynyt ja halvemmat paikat erottuvat selkeämmin. Myös tuliaisia on kiva ostaa, vaikka toisille on helpompi löytää sopivaa tavaraa kuin toisille. Vanha kaupunki on tunnelmallinen, mutta samalla erittäin suosittu paikka, jossa ihmisiä riittää. Bussimatkat taas täällä lämmössä ja tungoksessa eivät ole niitä miellyttävimpiä, mutta eivät kiinalaisetkaan tunnu niistä välittävän!

Seuraavaksi juttua tulee sitten varmaan Hangzhoun matkasta, kunhan vain selviän ehjänä takaisin!

Ping Jiang Road Amyn kanssa

Alkuun loistavia uutisia: koti-ikävä on hellittänyt! Edellinen viikonloppu (24. -25.3) oli lisäksi aivan mahtava erityisesti sään puolesta: aurinko paistoi täydeltä taivaalta, asteita oli varmaan 20 (naamassa näkyi vähän punoitusta illalla) ja tunnelma oli kuin kesäpäivänä J. Viikonlopun aikana tein myös päätöksen siitä, että lähden todennäköisesti huhtikuun lopussa käväisemään Pekingissä, jotta näen Kiinan muurin ja saan syödä Pekingin ankkaa. Suzhoun kiertely alkaa olla myös hyvin hallussa ja tunnen karttaa katsoessani jopa tuntevani kaupungin. Vielä riittää kuitenkin kierreltävää ensi viikonlopulle ja toukokuulle, loput vapaat yritän reissata toisiin kaupunkeihin. Suzhou on kuitenkin vielä pohjimmiltaan kokematta, koska se tärkein on vielä näkemättä: Tiger Hill.

Vapaapäiväni olivat siis erittäin onnistuneet. Kiertelin koko lauantain itsekseni ympäriinsä ja nappailin paljon kuvia. Ajoin ensin bussilla Han Shan temppelialueen luokse, josta lähdin kävelemään hiljakseen eri puolille kaupunkia Maailman Perintökohteisiin. Päivän aikana käveltyjä kilometrejä kertyi varmaan lähes 20 ja jalat tuntuivatkin sen mukaisilta illalla. Tässä mainitsemassani Han Shan temppelissä harjoitetaan siis buddhismia ja se on yksi Suzhoun kuuluisimmista temppelialueista. Ihmiset polttivat suitsukkeita ja korkeista torneista heitettiin kolikoita katoille (siitä en tiedä mitä se symboloi). Matkani eteni kuumuudessa pitkän kävelymatkan jälkeen Lingering Garden:iin (yksi neljästä klassisimmista puutarhoista Kiinassa) sekä Garden of Cultivation:iin.

Molemmat puutarhat ovat näitä maailman perintökohteita ja niiden erilaiset puut, lammet, kukat ja kivimuodostelmat miellyttivät ainakin omaa silmääni. Olen näköjään jo tarpeeksi vanha, että pystyn viettämään pitkiä aikoja pienessä puutarhassa vain istuskelemassa J. Lauantain aikana kävelin vielä vanhassa kaupungissa Shantang Street:iä pitkin ja yritin käydä Suzhou Silk Museum:issa, mutta se olikin jo kiinni.

Sunnuntaina yksi työkaverini, Amy, vietti koko päivän kanssani. Kävelimme koko päivän pitkin Ping Jiang Road:ia eli Suzhoun vanhaa ja historiallista pienen joen varrella sijaitsevaa katua pitkin. Katu on rauhallinen ja suosittu paikka, suzhoulaiset tulevat paikalle esimerkiksi lukemaan kirjaa tai istuskelemaan ystävien kanssa. Tiellä on lukuisia pieniä putiikkeja, joissa myydään muun muassa erilaisia koruja, käsitöitä ja koriste-esineitä. Myös pienet ravintolat ja kahvilat hallitsevat katukuvaa ja syöminen oli jälleen yksi päivän teemoista J. Kävimme päivän aikana myös Garden of Couple:ssa, joka sijaitsi aivan lähellä (taas näitä Maailman Perintökohteita). Oli uskomatonta miten nopeasti aika kului suhteellisen lyhyen tien varrella Amyn kanssa jutustellen ja kierrellen. Ostimme toisillemme pieniä lahjoja: koruja, pikku- laukkuja ja syötävää. Ensin Amy tuntui haluavan tarjota kaiken, mutta päättäväisyydellä sain kuitenkin summat menemään loppujen lopuksi aika tasan J.  Ruokapuolesta voisin kertoa yhden asian, joka on tullut tässä Kiinassa oloni aikana selväksi eli ruoasta voi aina sanoa, vaikkei sen nimeä tietäisikään:

”It`s good for your health.” (näin minulle kerrottiin jopa yhdestä käsikorusta!)

Työviikko on jälleen päässyt vauhtiin. Sää on muuttunut nyt Suomen kesäksi. Aamut ovat kiireisiä ahertaessani aamupalalla ja illat rauhallisia Executive Lounge:ssa, jossa on vain parikymmentä vierasta illassa. Oma työnkuvani iltaisin on vain puhua näiden vieraiden kanssa ja on aika kiusallista silloin, kun jäädyn (mitä sattuu yllättävän usein).  Työ on hieman pitkästyttävää silloin, kun vieraat ovat ryhmissä ja puhuvat keskenään. Tällöin itselläni ei ole oikeastaan muuta tekemistä kuin pitää huolta. että kaikilla on tarpeeksi juotavaa.. Toisaalta toimenkuvani kuitenkin laajenee koko ajan ja vieraat tulevat tutuiksi, mikä on tärkeintä.